Arvio: Dropkick Murphys sai ruotsalaisteinit sekoamaan

Ken Casey (2. vas) on vuonna 1996 perustetun Dropkick Murphysin liideri ja ainoa alkuperäisjäsen.

Dropkick Murphys

KONSERTTI   Irkkupunkin amerikkalainen kärkinimi tarjosi Tukholmassa ammattitaitoisen rutiinisuorituksen.

 

Dropkick Murphys, The Mahones, Blood Or Whiskey
7.2.2015 Annexet, Tukholma, Ruotsi

 Soitimme ensi kerran kauniissa maassanne varmaankin vuonna 1997. Tämä on suurin klubikonserttimme Ruotsissa kautta aikojen. Suuret kiitokset teille kaikille, messuaa bostonilaisen kelttipunk-yhtyeen Dropkick Murphysin laulaja-basisti Ken Casey Annexetin loppuunmyydyn 3500-päisen yleisön hurratessa villisti.

Äskeinen puhe jää poikkeukselliseksi suvantohetkeksi  suurimman osan reilun puolentoista tunnin keikasta yhtye antaa musiikkinsa puhua puolestaan.

Edellisen kerran Dropkick Murphys esiintyi Suomessa viime kesän Provinssirockissa hurmioituneelle yleisölle. Parhaillaan Euroopassa nähtävä Celtic Punk Invasion -kiertue ei silti tuonut irkkupunkin supernimeä tällä kertaa Suomeen, vaan lähimmäksi stopiksi jäi siis Tukholma.

Annexet on kuin luotu Dropkick Murphysin kaltaisille keskisuurille tähtiartisteille, jotka eivät ole nousseet megaluokkaan, mutta jotka nauttivat laajaa kulttisuosiota. Niin laajaa, että salissa kuullaan suomea tämän tästä.

Annexet sijaitsee Tukholman kupolimaisen halliylpeyden Globenin kupeessa. Tämä 3500 hengen sali on kooltaan samankokoinen kuin mitä Helsingin elävän musiikin yhdistys Elmu yrittää saada pystytettyä tyhjänä seisovaan Konepaja-halliin Hietaniemeen hallinnoimansa Nosturin tilalle, josta joutuu luopumaan lähivuosina.

Turustahan tällainen 3000-hengen konserttisali jo löytyykin suositun Logomo-kulttuurikeskuksen muodossa. Olisi suotavaa, että myös Suomen pääkaupunki saisi arvoisensa näyttämön artisteille, jotka ovat liian pieniä Kulttuuritaloon mutta liian isoja Jäähalliin.

Ensi vuonna 20 vuotta täyttävä amerikkalaisryhmä on pitkien kiertueiden saatossa hitsautunut tiukaksi ja ammattitaitoiseksi yksiköksi, josta heikompi lenkki löytää itsensä äkkiä kilometritehtaalta.

Ehkä tästä syystä Ken Casey on tätä nykyä yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen.

Ammattitaidon ja tiukkuuden vastapainoksi yhtyeen soinnissa kuuluu Tukholmassa rutiini, joka saa yhtyeen kuulostamaan takuuvarmalta ammattilaiselta - ja samalla hieman tylsältä. Tai ehkä tämä on vain osoitus bostonilaisten irkkupunkkareiden tiukasta työläismoraalista, jossa ei sooloilla.

Onneksi keikan loppupuoli on toista maata: kukaan ei voi olla hymyilemättä katsellessaan toistasataa teinityttöä ja -poikaa lavalla hoilaamassa ja ottamassa selfieitä yhtyeen kanssa Sham 69 -yhtyeen klassikon If The Kids Are Unitedin tahtiin.

Hetki on varmasti ikimuistoinen kaikille niille nuorille, jotka saivat kokea ensimmäisiä konserttielämyksiään Annexetin lavalla.

 Olisivat soittaneet mielummin muutaman tykkibiisin kuin tehneet tuosta jonkun lasten yhteislaulutilaisuuden, kuulen tylsämielisen ruotsalaismiehen toteavan toverilleen happamasti.

Päinvastoin. Tämä – tietysti hyvinkin suunniteltu  loppukohtaus toi virkistävää raikkautta muuten hyvinkin tavanomaiseen rock-konserttiin, minkä ansiosta rutiinisuorituskin kääntyi lopulta voiton puolelle.

Lämmittelijöistä irlantilainen Blood Or Whiskey sortui turhaan yleisönhuudatteluun ja -kosiskeluun, minkä johdosta kelpo laulutkin kääntyivät esittäjäänsä vastaan. Kanadalainen The Mahonesin kiintopiste oli puolestaan varsin paljastavasti pukeutunut haitaristi Katie "Kaboom" McConnell, jonka eläimelliset taustalaulut toivat mieleen edesmenneen räkärokkarin Wendy O. Williamsin.

 Ostakaa myyntikojusta meidän tuotteitamme, jotta voin ostaa itselleni lisää kenkiä, polvenkorkuisissa seksisaappaissa tepastellut hanuristi huikkasi illan parhaassa välispiikissä.

Samankaltaista leikkisyyttä olisi toivonut Dropkick Murphysin hieman tosikkomaisen esitykseen.

Nalle Österman

Dropkick Murphys

  • Massachusettsin Quincyssä vuonna 1996 perustettu yhdysvaltalainen kelttipunk-yhtye.
  • Julkaissut urallaan kahdeksan studioalbumia, joista viimeisin Signed And Sealed In Blood ilmestyi 8. tammikuuta 2013.
  • Musiikissaan yhtye sekoittaa perinteistä folk rockia ja punkkia, ottaen vaikutteita yhtyeiltä kuten Stiff Little Fingers, The Pogues, The Clash, Thin Lizzy ja The Dubliners.
  • Sanoituksissaan yhtye on tukenut työväenluokkaa ja ammattiliittoja sekä kannustanut Bostonin urheiluseuroja, kuten Boston Red Soxia.
Written by:

Nalle Österman

Ota yhteyttä

Helsingin Uutiset - puheenaiheet

Iltamakasiini Twitterissa