Österman: Nightwishin Tuomas Holopaisesta tuli vantaalainen pornokauppias

Tarja Turunen ja Tuomas Holopainen silloin, kun kaikki vielä oli hyvin.

True Villain -blog.Pl

Vuonna 2015.

Kuvakaappaus Radio Novan sivuilta

BLOGI Nightwishin kosketinsoittaja ja lauluntekijä on jämähtänyt menneisyyteen eikä osaa ottaa menneisyyden virheistä opikseen, kirjoittaa Iltamakasiinin musiikki- ja viihdetoimittaja Nalle Österman.

Siitä on kulunut 17 vuotta, kun Kiteen metalliylpeys Nightwish julkaisi kakkosalbuminsa Oceanborn. Melodisen metallin ja dramaattisen oopperalaulun yhdistelmä oli neronleimaus, joka herätti haltioitunutta huokailua ja varauksetonta ihailua ympäri Eurooppaa.

Ei ihme, sillä kahden näin erilaisen musiikkityylin naittaminen oli jotakin niin tuoretta, erilaista ja rajoja rikkovaa, ettei sellaista osattu edes ajatella ennen kuin tuo Kiteen Jean Sibelius, kosketinsoittaja ja lauluntekijä Tuomas Holopainen synnytti sellaista sopraano Tarja Turusen kanssa.

17 vuotta myöhemmin Nightwish on yksi suomalaisen populaarimusiikin suurimmista menestyjistä ja suosituimmista nimistä. Vaan kuinka kauan?

Viime viikon perjantaina, 24. maaliskuuta 2015 Nightwishin studioalbumeiden määrä kasvoi kahdeksaan, kun Endless Forms Most Beautiful näki päivänvalon. Sen kunniaksi olin ottanut lokoisan asennon olohuoneen sohvallani, avannut vahvistimeni ja valinnut Smart TV:ni sovellusvalikosta Spotify Premium -sovelluksen.

Optimaalisessa lämpötilassa jäähdytetty Dom Perignon -samppanjapullo odotti vain korkkaamistaan päästessäni vihdoin nautiskelemaan 38-vuotiaan Tuomas Holopaisen uusista mestariteoksista.

(Tämä viimeinen lause oli liioittelua, mutta tahdoin sisällyttää sen tähän mahdollisimman dramaattisen efektin loihtimiseksi – kuin maestro Holopainen konsanaan!)

Toiveikkaana näppäilen Nightwishin nimen ruotsalaisen musiikkisovelluksen hakukenttään. Turhaan. Uudelta albumilta löytyy nimittäin vain radiomittaan sopivaksi editoitu versio uuden levyn ensimmäisestä singlelohkaisusta Élan.

Mitä hittoa tämä nyt sitten on oikein olevinaan?

– Meidän levy ei tule olemaan Spotifyssa, se on asia, josta tehtiin yhteinen päätös. Olen itse ehdottomasti fyysisen levyn kannalla, enkä ole eläissäni ostanut esimerkiksi levyä tai biisiä iTunesista. Olen kyllä teknologiamyönteinen ihminen ja internetissä on paljon hyviä asioita. Kuitenkin pidän tietyissä asioissa old school -henkeä yllä ja fyysiset levyt ja kirjat kuuluvat niihin, Tuomas Holopainen selitti Radio Novan musiikkitoimittajan Samuli Väänäsen haastattelussa levyn julkaisupäivänä.

Anteeksi vaan, Tuomas Holopainen, mutta tässä yhteydessä et näytä enää teknologiamyönteiseltä ihmiseltä vaan 1990-luvulle jämähtäneeltä fossiililta.

Helsingin Sanomat kertoi 28. tammikuuta 2015 verkkosivuillaan 70-vuotiaasta vantaalaisesta pornokauppiaasta Carl-Erik Flinckistä, joka on viimeiset 30 vuotta myynyt fyysisiä pornolehtiä ja -videoita hautausmaan kupeessa sijaitsevassa vanhassa puutalossa Vantaan Hakkilassa.

Flinck muisteli haastattelussa, kuinka kauppa kannatti 1980-luvun puolivälistä aina viime vuosiin asti.

– Pari vuotta on ollut hiljaista. Se on se internet, mies selittää.

Radio Novalle Holopainen puolestaan selittää, kuinka artisteja ja levyjen julkaisua ympäröinyt mystisyyden varjo on pikkuhiljaa kadonnut netin myötä.

– Ajoin polkupyörällä levykauppaan, ostin albumin viikkorahoilla ja kuuntelin alusta loppuun. Se oli iso juttu ja tuo mystisyys, mitä bändejä kohtaan tunsi on nykyään hävinnyt, Holopainen murehtii.

Se on sellaista. Kuten vanha sanonta kuuluu, ainoa mikä tässä maailmassa on pysyvää on muutos.

Merkkejä Nightwishin jämähtämisestä oli havaittavissa jo helmikuussa, jolloin Holopainen ja Nightwish repivät pelihousunsa jonkun vuodettua verkkoon bändin Élan-singlen ennen aikojaan.

Nyt sitten tämä. Huomattavasti terveemmällä ja realistisemmalla asenteella näyttää olevan liikenteessä viime viikonloppuna haastattelemani brittiläisen power-metal -yhtyeen Dragonforcen kitaristi Herman Li.

– Eivät jakelukanavat muuta sitä, miten levymme teemme. Uskon ihmisten tietävän jo tässä vaiheessa, että jos he haluavat nähdä lempibändinsä kiertueilla ja kuulla heiltä uusia levyjä, täytyy heidän tukea bändien toimintaa tavalla tai toisella, Li totesi.

Kun samanikäinen brittiläinen kollega ymmärtää nykytekniikan mahdollisuuksien päälle, muistelee Holopainen kadonnutta nuoruuttaan. Kyllä minäkin muistan, kun aikoinaan kävin levyostoksilla teininä Helsingin Kaivopihan City-Musiikissa. Nykyään tuolla samalla paikalla toimii kännykkäoperaattori – jolta voi ostaa vaikka Spotify Premium -liittymän.

Rajansa kaikella, kuinka paljon omaa nuoruuttaan ja menneiden aikojen viattomuutta kannattaa romantisoida.

Pysy mukana tai tipahda kelkasta.

Tuomas Holopainen, tuo takavuosien pioneeri, näyttää tippuneen kyydistä – ja se on tämän tarinan suurin tragedia.

Ehkä Holopaisen pakonomainen tarve takertua menneisyyden muistoihin on pakottanut häntä tarkastelemaan myös muita tekemiään ratkaisuja elämänpolullaan.

Viitteitä tästä antoi Soundi-lehden viime viikkoinen Nightwish-haastattelu, jossa lauluntekijä pohdiskeli Nightwishin avoimella kirjeellä vuonna 2005 antamia potkuja Tarja Turuselle.

− Tarjan kanssa hoidimme asian äärimmäisen ei-ammattimaisesti. Asiat meni niin kuin niiden piti mennä, mutta tapa millä se tehtiin oli huono. Sen voivat meistä kaikki myöntää, Holopainen tunnustaa nyt, kymmenen vuotta myöhemmin.

Kun Nightwishin alkuperäinen laulajatar Tarja Turunen säteilee vuonna 2015 joka perjantai Voice Of Finlandin tuomaristossa upeana ja valovoimaisena tähtenä parhaaseen katseluaikaan, näyttäytyy Holopainen yrmynä muinaisjäänteenä, jolle nykyaika tuntuu selvästikin olevan ongelmallinen pala.

On siis jokseenkin ironista, että kun haluan kuunnella Spotifystä uutta Nightwishia, saan kuulla sitä vain yhden laulun verran. Sen jälkeen parrasvaloihin astelevat Nightwishin ex-vokalistit Tarja Turunen ja Anette Olzon aikana, jolloin kaiken huomion pitäisi kohdistua yhtyeen uuteen solistiin Floor Janseniin.

Ei, ne tyhmät ratkaisut eivät tunnu jääneen pelkästään kymmenen vuoden taakse, ne ovat hyvin iso osa Nightwishia edelleen.

Milloin Tuomas Holopainen herää tähän päivään – vai herääkö koskaan?

Siinäpä lauluntekijälle Nightwishin seuraavan levyn aihe ja tarina: tässä kertomuksessa yksinäinen mies istuu kiteeläisessä erämaamökissä odottaen, että edes joku nykäisisi oven kahvasta ja ostaisi hänen virttyneillä ja haalistuneilla kansipapereilla varustettuja äänitteitään menneiden aikojen muistoksi.

– Pojat saavat sitten aikanaan heittää viimeiset levyt roskiin, vanha pornokauppias tuumaa lakonisesti Helsingin Sanomien haastattelun loppumetreillä.

Mitä mahtaa miettiä 70-vuotias Tuomas Holopainen 30 vuoden päästä, kun hänen fyysiset hengentuotteensa ovat muuttuneet muinaisjäänteiksi ja ongelmajätteeksi?

Lisää aiheesta

Österman: Suomalainen indierock on kuolettavaa ulinaaÖsterman: Voi Nightwish-parka, minkä teitÖsterman: Hyvä artisti, tapa itsesiLevyarvio: Santa Cruz teki kaikkien aikojen kansainvälisimmän suomalaisen hard rock -levynLevyarvio: Waltari on maneeriensa vankiArvio: K-pop-bändi Block B:n keikka oli enemmän fanitapaaminen kuin keikkaArvio: Mokoma teki parhaan albuminsa yli kymmeneen vuoteenArvio: Dropkick Murphys sai ruotsalaisteinit sekoamaanArvio: Mestarin ja kisällin yhteistyö toimii Melrosen uudella albumillaArvio: 30-vuotias CMX teki uransa parhaan levynKirja: Tamperelaisen Mikko Mattilan elämäntyö painaa 2796 grammaaKirja: Ruotsalaisen Nordmanin elämäkerta hakee vertaistaan rockbiografioiden joukossa
Written by:

Nalle Österman

Ota yhteyttä

Helsingin Uutiset - puheenaiheet

Iltamakasiini Twitterissa