Österman: Jos käyt keikoilla, varaudu pettymään

Suomirockin pioneerit Remu Aaltonen (67) ja Jussi Raittinen (71) julkaisivat marraskuussa 2014 Villasukkarock-singlen.

Helsingin villasukkatehdas

BLOGI   Vanhenevilta rokkareilta ei kannata odottaa samanlaista nuoruuden paloa kuin 30–50 vuotta aiemmin, kirjoittaa Iltamakasiinin musiikki- ja viihdetoimittaja Nalle Österman.

Rockväki on viime päivät itkenyt sosiaalisissa medioissa sekä erinäisillä verkkosivustoilla sitä suurta tragediaa mikä syntyi viime viikonloppuna Ruotsissa, kun amerikkalaisen hardrockin legendoihin kuuluva Mötley Crüe nousi Sweden Rock -festivaalin päälavalle perjantai-iltana 5. kesäkuuta 2015 noin 25 000 silmäparin pällisteltäväksi.

Ruotsalaisen Aftonbladet-iltapäivälehden kriitikko Markus Larsson ei antanut jäähyväiskiertueellaan olevalle yhtyeelle tippaakaan armoa konserttiarvostelussaan, jonka oli varustanut otsikolla "Mitä surullista paskaa tämä oikein on?"

Yhdestä viiteen plussaan taipuvassa arvosteluasteikossa Larsson päätyy antamaan konsertille yhden miinuksen loppukaneetilla, "jos koira voisi näin pahoin, lähetettäisiin tämä viimeiselle piikille eläinlääkäriin".

Katsojan lisäämä videoleike 1989 julkaistusta Dr. Feelgood -klassikosta on vajaassa viikossa saanut yli 30 000 katselukertaa, joiden pohjalta laulu on tätä kirjoitettaessa saanut 16 peukkua ylös ja 158 peukkua alas.

"All bad things must come to an end", kuuluu Mötley Crüen Helsingin Hartwall Arenallekin 18. marraskuuta 2015 saapuvan jäähyväiskiertueen nimi – kaikkien pahojen asioiden tulee päättyä aikanaan.

Syyksi kiertämisen lopettamiselle yhtyeen nokkamies ja lauluntekijä, basisti Nikki Sixx (56) on ilmoittanut, ettei hän halua bändinsä päättävän uraansa kehäraakkina vaan elinvoimaisena.

Aftonbladetin arvostelussa pohditaan, tehtiinkö päätös sittenkin liian myöhään.

Mitä ihmiset sitten odottivat? Näkevänsä päälle viisikymppiset äijät samassa vedossa kuten parikymppisinä San Bernandinon US Festivalilla vuonna 1983

Kun Hurriganesin Remu Aaltonen tykitti itsensä suomalaisten tajuntaan ja sydämiin Ylen kuvaamalla Tavastia-klubin keikalla 1974, oli mies 25-vuotias. Kesäkuussa 2013 sama laulu irtosi 65-vuotiaalta legendalta hieman verkkaisemmin.

23. lokakuuta 2013 Finlandia-talolla kävi puolestaan esiintymässä tuolloin jo 87-vuotias rock-ikoni Chuck Berry, jota on kuvailtu yhdeksi rock and roll -musiikin tärkeimmäksi kehittäjäksi. Kieltämättä mies oli hieman virkeämmässä vedossa 31-vuotiaana 1958, kuten tältä kuvatallenteelta voidaan nähdä.

Legendaarisen suomalaisen Dingo-yhtyeen johtohahmoa ja tätä nykyä ainoaa alkuperäisjäsentä Pertti Neumannia on viime vuosina syytetty päihtyneenä esiintymisestä. Tätä vaikutelmaa ei sinänsä ainakaan vähennä Iisalmen Runnirockissa elokuussa 2014 kuvaamani keikkataltiointi 54-vuotiaan miehen konsertin päättävästä Autiotalosta

"Miksi ihmeessä Nipa ei esiintynyt samoin tavoin kuin 26-vuotiaana, kuten Ruisrockissa 1986", saattoi joku pohtia Runnirockin tallennetta katsoessaan.

Sellaista se elämä on. Synnymme, vanhenemme, elämme, kuolemme. Tätä kutsutaan elämän kiertokuluksi.

Näiden vanhojen legendojen kohtaamaa kritiikkiä pohtiessa voi kysyä kritisoijilta itseltään, mitä he oikein odottivat?

Asianhan luulisi olevan päivänselvä jokaiselle.

Jos haluat nähdä lupaavan nuoren ja nälkäisen artistin lavalla, lähde katsomaan uutta lupausta keikalle.

"En jaksa. En halua. En tunne bändiä. Ei siellä ole ihmisiä. Sinne on liian halvat liput."

Onhan näitä selityksiä kuultu.

Mutta mikäli kaipaat nuoruuden energiaa, älä tällöin kuvittele löytäväsi tätä nuoruuden lempiartistiltasi. Siis siltä samalta, joka on nähnyt parhaat päivänsä jo 30–50 vuotta sitten.

Jos kuitenkin päätät lähteä katsomaan lapsuutesi sankaria verestääksesi nostalgiahengessä muistojasi, otat aina tietoisen riskin.

Se seinäjulisteessa poseerannut idoli kun ei enää tällöin ole viriili ja energinen parikymppinen, vaan eläkepäiviä lähestyvä papparainen tai virttynyt muori, joka pitää yllä mieskuntoaan tai nuorekkuuttaan vain sinisillä pillereillä tai kasvojenkohotuksilla.

Siispä, jos käyt keikoilla, varaudu pettymykseen. Silloin idolisi epäonnistuminen ei tunnu niin pahalta. Toisaalta, tällöin myös idolisi virkeä yllätys tuntuu sitäkin paremmalta, kun ei ole oletusarvoisesti odottanut liikoja.

Näyttää siltä, että ikääntyvien rokkareiden konserttimarkkinat alkavat enemmissä määrin muistuttaa elintarvikemyymälöiden heviä, eli hedelmä- ja vihannesosastoa.

Lukemattomat kerrat olen minäkin erehtynyt ostamaan pussillisen hedelmiä tai vihanneksia kaupoista, joiden sisältö on kotona paljastunut syömäkelvottomaksi.

Sellaista se elämä on. Valintoja. Välillä houkuttelevan pinnan kuoren alta paljastuukin mätä yksilö. Silloin ei auta kuin hyväksyä tappionsa ja yrittää jatkaa elämäänsä.

"Kikkelis kokkelis, mitäs läksit nii", kuten näyttelijä Aake Kallialan Pulttibois-ohjelman häiriintynyt roolihahmo olisi todennut tässä vaiheessa 1980-luvulla.

Toki kallisarvoinen konserttilippu on toista maata on toista kuin pussillinen biojätettä.

Ei silti kannata uskoa artistin pystyvän samaan kuin vuosikymmeniä aiemmin. Jos tähän ajatelmaan kuitenkin sortuu, kannattaa katsoa peiliin.

Et sinäkään näytä enää nelikymppisenä samalta kuin teininä.

Lisää aiheesta

Österman: Nightwishin Tuomas Holopaisesta tuli vantaalainen pornokauppiasÖsterman: Suomalainen indierock on kuolettavaa ulinaaÖsterman: Voi Nightwish-parka, minkä teitÖsterman: Hyvä artisti, tapa itsesi
Written by:

Nalle Österman

Ota yhteyttä

Helsingin Uutiset - puheenaiheet

Iltamakasiini Twitterissa