Eurooppa NYT: Intempo Benidorm – globaalin ökykapitalismin raunioituva linnake

Intempo -pilvenpiirtäjä erottuu näyttävästi Espanjan Benidormin kaupunkikuvassa.

Nalle Österman

Aidat Intempon ympärillä viestittävät, että turisteilta on tänne pääsy kielletty.

Nalle Österman

Jylhä rakennus näyttää huomattavasti kolkommalta lähempää katsottuna.

Nalle Österman

Turistina lähimmäksi rakennusta pääsee käytännössä jyrkkää kinttupolkua pitkin, joka lopulta johtaa kukkulan huipulla sijaitsevan pilvenpiirtäjän juurelle.

Nalle Österman

Brittiläisen BBC:n Benidorm TV-sarjan 5. tuotantokautta esitetään parhaillaan YLE TV1 -kanavalla lauantaisin ja sunnuntaisin.

BBC

MATKAILU Iltamakasiinin musiikki- ja viihdetoimittaja Nalle Österman vieraili hiljattain Espanjan Benidormissa tutustumassa Intempoon, Euroopan korkeimpaan asuinrakennukseen.

Kauniina päivänä se näkyy jo kilometrien päähän ajettaessa Alicantesta koilliseen.

Ihmekös tuo, sillä kyseessä on Euroopan korkein asuinrakennus, peräti 200 metrin korkeuteen nouseva 47. kerroksinen pilvenpiirtäjä Intempo.

Siellä se loistaa uljaana kultaisena maamerkkinä ottamassa matkailijat avosylin vastaan tähän Välimeren rannalla sijaitsevaan vanhaan kalastajakylään, josta on 1950-luvulta lähtien kasvanut yksi Euroopan suurimmista turistikohteista.

Kun Espanjan itärannikolla sijaitsevassa Benidormissa asuu tällä hetkellä arviolta 70 000 vakituista asukasta, vierailee kohteessa arviolta 1,7 miljoonaa turistia vuosittain nauttimassa auringosta, yhdessäolosta, hyvästä ruuasta, halvoista hinnoista – ja tietysti bailaamisesta.

Benidorm on kuin maan päälle asettunut maailman suurin ruotsinlaiva, taivas ja helvetti maan päällä.

Benidormista löytyy jokaiselle jotakin: euron tuopeista miljoonia maksaviin asuntoihin.

Intempo on jatkuvaan talouskasvuun pohjautuvan kerskakulutuksen äärimmäisimpiä ilmiöitä: 269 asunnon pilvenpiirtäjä, jonka halvimmat katutason asunnot kustantavat karvan alle 200 000 euroa kappaleelta.

Hulppeimmista kattohuoneistoista saa puolestaan pulittaa arviolta 1,6 miljoonaa euroa. Viimeisten arvioiden mukaan koko asuinkompleksin arvo on hulppeat 91,6 miljoonaa. Eihän siinä mitään, rahalla saa ja hevosella pääsee, kuten sanonta kuuluu.

Maaliskuussa 2014 valmistunut pilvenpiirtäjä on kuitenkin edelleen tyhjä.

PILVENPIIRTÄJÄ ILMAN HISSIÄ

Joku lukija saattaa muistaa hupaisan kertomuksen Iltalehdestä parin vuoden takaa, jossa espanjalaisesta pilvenpiirtäjästä oli unohtunut hissi.

Kyllä, sama rakennus.

Myöhemmin hissiepisodia on talon markkinamiesten toimesta selitetty valheelliseksi uutisoinniksi.

– Totta kai meillä on hissi! Me olemme rakentamassa Euroopan suurinta asuttavaa pilvenpiirtäjää, joten miten ihmeessä se olisi mahdollista rakentaa ilman hissiä, Intempon myyntipäällikkö Rafael Ballesta selitti myöhemmin Dezeen-lehdelle.

Oikeasti Intempon tarina on huomattavasti surullisempi. Hissiepisodi on vain homehtunut kirsikka tämän pannukakun päällä.

Intempon piirustukset esiteltiin 19. tammikuuta 2006 espanjalaisen rakennusboomin ollessa huipussaan. Aikana, jolloin lainarahaa myönnettiin ja otettiin rajattomasti.

Paikallinen kiinteistökehittäjä Olga Urbana anoi ja sai 92 miljoonan euron lainan Caixa Galica -pankilta rakennustöitä varten, kehitystoimiston itsensä joutuessa kaivamaan kuvetta vaivaisen 3100 euron verran.

Juhlallisten markkinointipuheiden mukaan Intempon oli määrä olla "tulevaisuuden kyseenalaistamaton mainospalkki".

Sitten tuli Yhdysvaltojen sijoituspankkien pankkikriisi 2007-2008, joka näytti tuhoavan koko globaalin talousjärjestelmän.

Kriisi, jonka puitteissa ollaan osoitettu mieltä muun muassa Espanjassa, Kreikassa, Egyptissä, Turkissa – ja Suomessa.

Kriisi, jonka seurauksista myös me suomalaiset saamme nautiskella edelleen esimerkiksi uuden hallituksemme esittelemän yhteiskuntasopimuksen muodossa.

Vajaat kymmenen vuotta myöhemmin Intempo on pikemminkin globaalin ökykapitalismin raunioituva linnake.

ULJAASTA MAAMERKISTÄ KAUPUNGIN HÄPEÄPILKUKSI

Avenida Armada Españolan rantabulevardia tallustellessa Intempo näyttää olevan vain parinsadan metrin päässä kulman takana. Reilun kilometrin jälkeen rakennus ei tunnu olevan lainkaan lähempänä.

Niin hallitseva ja määräävä sen läsnäolo Benidormin horisontissa on.

Yksikään katukyltti ei anna vihjeitä parhaimmasta kulkureitistä. Ihmekös tuo.

Kultaisesta M-kirjaimesta kun on tullut kaupungin häpeäpilkku.

Rantabulevardilta lähtevän kujan päästä näyttää alkavan pieni polku, joka näyttää johtavan Intempon juurelle. Päätän seurata tuota kulkureittiä.

Mutkitteleva hiekkainen polku auringon kuivattaman nurmikasvun keskellä paljastaa, että lukemattomat ihmiset ovat kulkeneet tästä ennen minua.

Jyrkkää kulkureittiä tallustaessa saa jatkuvasti olla tarkkana, ettei kompastu ja loukkaa itseään kulkureitin varrelta löytyvään lasimurskaan.

Auringon kuivattamat nuhjuiset pahvilaatikot paljastavat, että jotkut ovat pitäneet täällä jopa majaa, kuka mistäkin syystä.

Merkki eurooppalaisesta 2010-luvun ajan hengestä tämäkin: kun yksi muuttaa muutaman metrin päässä sijaitsevaan liki sadan miljoonan euron arvoiseen torniin, majoittuu toinen muutaman pahvinpalan päälle, lämmikkeenä ainoastaan pimenevä taivas ja vajaan euron hintainen viinipullo.

Joitakin minuutteja kestäneen kapuamisen jälkeen olen lopulta perillä.

KUINKA RAKENTAA PILVENPIIRTÄJÄ ILMAN TAVARAHISSIÄ?

Alun perin Intempon avajaisten piti olla 2009 puolivälissä. Jokainen näki omin silmin, ettei rakennustöissä tapahtunut minkään valtakunnan kehitystä kuukausiin.

Ei ihme, sillä alkuperäinen rakennuttaja oli ajautunut samana vuonna konkurssiin.

Taloa rakentaneet rakennusmiehet perustivat tällöin uuden yrityksen, Konon, jotta voisivat jatkaa töitään ja ansaita elantonsa ammattitaidollaan.

Joten 2010 työläiset palasivat taas työmaalle. Työn ilosta ei voitu kuitenkaan puhua, sillä jo ensimmäisen kuukauden jälkeen lainan Olga Urbanalle myöntänyt Caixa Galica kieltäytyi maksamasta palkkoja Konon työläisille, ellei rakennusyritys avannut tilejä työläisten palkoille heidän pankissaan.

Kun rakennuttaja kieltäytyi, eivät työmiehet saaneet palkkojaan neljään kuukauteen.

Työläisten asema projektin puitteissa on muutenkin ollut kaikkea muuta kuin kadehdittava.

Esimerkiksi rakennustyön ensimmäisen puoliskon aikana työnjohtajat eivät tajunneet hankkia edes tavarahissiä helpottamaan työntekijöitten urakkaa, jolloin projektin 41 rakennusmiestä saivat ravata portaita ylös alas suoriutuakseen kerrosten valmistumisesta ja työn etenemisestä.

Ei siis ihme, että rakennuksen valmistumisajankohtaa siirrettiin ensin vuodesta 2009 kesään 2011. Kukaan tuskin yllättyi, kun tätäkin päivää siirrettiin myöhemmäksi.

Kun tavarahissi oli lopulta saatu työmaalle, romahti se heinäkuussa 2011 hissin kuljettaessa 13 työläistä. Paikalle tilatut ambulanssit eivät koskaan päässeet työmaalle, sillä rakennuttaja ei ollut vaivautunut rakentamaan ajoneuvoramppia rakennustyömaalle "säästösyistä".

Ajan hengen mukaista tämäkin.

Kun työläiset uhkailivat työnantajaansa lakolla myöhästyneiden palkkojen ja epämääräisten työolosuhteiden seurauksena, totesi eräskin työnjohtaja sähköpostiviestissään alaisilleen, että "saattaa olla henkilöitä, jotka eivät mahdollisesti ole kiinnostuneita työolosuhteista ja päättävät siksi lähteä kävelemään. He tekevät meille palveluksen."

Ylpeys kulkee lankeemuksen edellä.

INTEMPON KEHITYSTOIMISTO HAETAAN KONKURSSIIN

Kun Benidormin virkaatekevät kunnanisät lopulta nousivat tuolloin vielä keskeneräisen rakennuksen huipulle toukokuussa 2012 poseeraamaan lehdistökuviin, oli kuvaussessioiden tarkoitus viestittää äänettömästi, kuinka Espanja ja Benidorm ovat vihdoin nousseet talouskurimuksesta uljaampana kuin koskaan.

Totuus oli kuitenkin toinen.

Vielä saman kuun aikana rakennuksen arkkitehtitoimisto Pérez-Guerras Arquitectos & Ingenieros irtisanoutui projektista. Julkisesti yritys ei ole kommentoinut tapausta sanallakaan.

Joulukuussa 2012, kun rakennuksesta oli 94 prosenttia valmiina ja sen asunnoista 35 prosenttia myytyinä, espanjalainen roskapankki Sareb ilmoitti ottaneensa Olga Urbanan lainan haltuunsa 46 miljoonalla eurolla – eli puolella lainan alkuperäisestä arvosta.

Lopulta, maaliskuussa 2014, Intempo oli valmis, viisi vuotta alkuperäistä suunnitelmaa myöhemmin.

Tarina ei kuitenkaan pääty tähän.

Marraskuussa 2014 Intempon rakennuttaja Olga Urbana haettiin lopulta konkurssiin Sarebin toimesta. Yritys arvioitiin maksukyvyttömäksi, kun rakennusyhtiö ei ollut toimittanut tilinpäätöksiä enää vuoden 2009 jälkeen.

Siinä se talo kuitenkin edelleen seisoo – tyhjillään.

– Konkurssin toteutuessa minun asiakkaani ovat viimeisenä saamajanassa, totesi eräiden asuntojen haltijoiden lakimies nimettömänä Auraree-verkkolehdelle joulukuussa 2014.

Pahimmassa tapauksessa arviolta sadalle asunnon ostajalle jää kaupasta siis käteen vain kauppakirja sekä kaunis muisto, kun konkurssipesän varat on jaettu.

KARU TODELLISUUS PALJASTUU

Intempon piha on aidattu. Viesti on selvä: me emme halua teitä tänne, pysykää poissa, teillä ei ole tänne mitään asiaa.

Vaikka Intempoa ei turistioppaista löydä, on kyseessä paikallinen nähtävyys.

Kukkulan huipulta katson alas Intempon ajoportin luo, minne eräskin taksi on kaartanut.

Lukittu ajoportti on vahvistettu varmuuden vuoksi vielä poikittain ajetulla hopeisella henkilöautolla, ettei kukaan vahingossakaan keksisi ajaa ajoneuvolla heiveröisen portin läpi.

Aasialaisen näköinen pariskunta astuu taksin ovista ulos katsomaan ja kuvaamaan tätä ihmeellistä temppeliä.

Pariskunta nauraa ja osoittelee rakennusta sormella. Suut näyttävät käyvän kiivaasti.

Minua ei naurata. Tämän kukkulan laella Intempo näyttää todelliset kasvonsa. Se on ontto ja tyhjä kuori vailla sydäntä ja sielua.

Tällä välin kuski on noussut penkiltään ulos polttelemaan röökiä välinpitämättömästi.

Joitakin katutason ikkunoista on kivitetty rikki. Muutenkin rakennuksen pihamaa on läheltä katsottuna suttuinen ja homssuinen.

Sanotaan, että kaikki ei ole kultaa mikä kiiltää. Tämä pätee erinomaisesti espanjalaisen kalastajakylän temppeliin, joka kaukaa katsottuna loistaa uljaana ja ylväänä, mutta joka paikan päällä osoittautuu valheelliseksi kangastukseksi.

Häpeälliseksi maanvaivaksi, josta pääsee eroon vain silmänsä ummistamalla. Mutta kun silmänsä avaa uudestaan, siinä se seisoo taas.

Rakennus, josta kukaan ei tunnu ottavan vastuuta. Sadan miljoonan euron arvoinen kyhäelmä, johon kukaan ei halua muuttaa.

Pilvenpiirtäjän näköalaravintolassa haamut valmistavat ja tarjoilevat annoksia, joita kukaan ei syö.

Hykertelen mielessäni ajatukselle, miten Benidormin kodittomat hylkiöt ovat astuneet taloon rikkoutuneesta ikkunasta ja asettuneet taloksi miljoonakämppiin. Niihin samoihin, joihin asuntojen lailliset omistajat eivät saa muuttaa.

Käännyn katsomaan Intempoa viimeisen kerran. Sen jälkeen palaan takaisin maan pinnalle sille samalle polulle, joka toi minut todistamaan tämän asuntokuplan syvimmän olemuksen.

Joku tästäkin kuplasta hyötyi.

Astelen Avenida Armada Españolan rantabulevardia mietteliäänä, kunnes reilun puolen kilometrin tallustelun jälkeeen katseeni törmää Botafumeiro-ravintolan liidulla kirjoitettuun mainoskylttiin.

Kolmen ruokalajin päivällinen ruokajuomineen läheisessä Botafumeiro-ravintolassa maksaa 12,50 euroa hengeltä. Perheyrityksen nuorin poika tarjoilee ruuat ystävällisesti hymyillen. Ruoka on hyvää ja seura erinomaista. Tarjoilijapoika ruokailee perheensä kanssa viereisessä pöydässä.

Televisiossa pelataan jalkapalloa.

ONKO GUGGENHEIM HELSINGIN INTEMPO?

Internetin avoin tietosanakirja Wikipedia kertoo Intempon kotisivujen löytyvän osoitteesta www.intempobenidorm.com. Linkkiä klikatessa selain ilmoittaa kuitenkin tylysti, että "verkkosivu ei ole käytettävissä."

Vanhoja verkkosivuja verkkoon tallentavan Internet Archiven ensimmäinen merkintä Intempo Benidormista on tehty 6. toukokuuta 2008. Linkkiä klikatessa avautuu hulppea tietokonemallinnus rakennuksesta.

Tämän jälkeen merkintöjä on tullut 57 lisää, viimeisin niistä 17. joulukuuta 2014.

Sivustolta löytyvät valokuvat kuvaavat valtavan pilvenpiirtäjän turkoosin meriveden kupeessa. Kuka nyt täällä ei haluaisi asua?

Helsingin kaupunki on vuodesta 2010 lähtien puuhannut näyttävästi amerikkalaisen Guggenheimin säätiön taidemuseota pääkaupungin keskustaan presidentininnan välittömään läheisyyteen.

Vaikka hanke on jo kertaalleen tyrmätty Helsingin kaupunginvaltuustossa 2012 äänin 8-7, eivät taidehallin puuhamiehet ole antaneet vastoinkäymisten lannistaa.

Tähän mennessä Helsingin Guggenheimiin on lehtitietojen mukaan poltettu jo noin viisi miljoonaa euroa rahaa. Guggenheimin suorittaman hankeselvityksen mukaan taidehalli kannattaa rakentaa Helsinkiin.

Ihmekös tuo, poikisihan se miljoonia euroja suomalaisilta veronmaksajilta amerikkalaiselle säätiölle.

Kesäkuussa julkistettiin Helsingin Guggenheimin arkkitehtuurikilpailun voittaja, jonka kustannusarvio on tässä vaiheessa noin 130 miljoonaa euroa. Sillä rahalla Helsingin Eteläsatamaan rakentuisi suunnitelmien mukaan vasta pelkät kuoret, ei vielä lainkaan sisältöä.

Ja kuten arvata saattaa, ehtii tuo kustannusarvio paisua vielä moninkertaisesti kuin pullataikina.

Vaarana onkin, että Helsingin suuruudenhullu suunnitelma poikii yhtä surkuhupaisan lopputuloksen kuin Benidormin surullisenkuuluisa tornitalo.

Mutta aina löytyy joku, joka nauraa matkalla pankkiin huijattuaan hölmöläisiltä ensin rahat.

Oletko itse törmännyt mielipuoliseen suuruudenhulluuteen ulkomaanmatkoillasi? Voit kertoa omista elävistä esimerkeistäsi tämän artikkelin kommenttikenttään.

Written by:

Nalle Österman

Ota yhteyttä

Helsingin Uutiset - puheenaiheet

Iltamakasiini Twitterissa