Österman: J. Karjalainen teki laulun tärkeästä aiheesta

Suomen suosituimpiin laulaja-lauluntekijöihin kuuluva J. Karjalainen (keskellä) pureutuu päihdeaddiktioiden pirulliseen ytimeen perjantaina 9. lokakuuta 2015 puolenyön jälkeen julkaistulla Stindebinde-kappaleellaan.

Warner Music

BLOGI Iltamakasiinin musiikki- ja viihdetoimittaja Nalle Österman pohtii päihderiippuvuuden pirullista luonnetta J. Karjalaisen uuden Stindebinde-hitin kautta.

Tänään perjantaina puolenyön jälkeen 9. lokakuuta 2015 laulaja-lauluntekijä Jukka Karjalainen julkaisi jälleen uutta musiikkia. Ja kuten odottaa sopii, on Stindebinde välitön hitti.

"Mä kävelin yhdessä tyttöni kanssa kun vastaamme tuli Stindebinde.
Kännissä tai kamoissa, ihan sekaisin.
Tukka pitkä ja rasvainen, sormet tupakan kellastamat.
Hän otti meitä käsistä, niin kuin vanha mies."

Aivan kuten edellisen studioalbuminsa, maaliskuussa 2013 julkaistun Et ole yksin -levyn ensimmäisellä sinkkulohkaisulla Mennyt mies, suuntaa Karjalainen katseensa tälläkin kertaa menneeseen maailmaan, mistä löytyy tällä kertaa surullisempi ihmiskohtalo.

Stindebinde.

"Timo K. soitti kitaraa, lukuisissa yhtyeissä.
M. M. Au Revoirissa, kun se kiersi Eurooppaa.
Mä tunsin hänet jo koulussa, pikku-Stinde, Stindebinde.
Mä muistan kuinka kadehdin, hänen käsialaansa."

Leppoisan melankolisesti soljuva laulu omaa optimistisuutta ja onnea syleilevän kertosäkeen, mutta itse kappaleen säkeistöt ovat kyllä jotakin ihan muuta.

"Niin kuin joku hoviherra, Stindebinde, täysi pummi.
Mä säälin häntä ja häpesin, häpesin onneain."

Kun J. Karjalainen julkaisi Electric Sauna -yhtyeen kanssa pojastaan kertovan Missä se Väinö on? -kappaleen 1996, ryntäsivät suomalaiset nuoret parit ja tuoreet vanhemmat sankoin joukoin ristimään poikalapsensa Väinöiksi.

Toivottavasti Väinölle ei käy kuten Stindebindelle.

Kun kirjoitan tätä blogitekstiä, valuvat kyyneleet poskipäitäni pitkin kun mietin, kuinka moni lahjakas ja taitava musiikki-ihminen on poistunut tästäkin maailmasta ennen aikojaan päihdeongelmansa tähden.

Ongelman, johon ei ole löytynyt ratkaisua ajoissa.

Olavi Virta. Laila Kinnunen. Rauli "Badding" Somerjoki. Kari Tapio. Cisse Häkkinen. Albert Järvinen. Armi Aavikko. Kai Kivi. Juice Leskinen. T.T. Oksala. Irwin Goodman. Kikka. Jamppa Tuominen. Floyd Superstar. Kalle Ellilä. Juha Metsola. Miika Tenkula. Jouni Mömmö.

Näidenkin kuolintodistukseen on kuolinsyyksi saatettu merkitä jokin ihan muu, mutta kun pintaa raaputtaa huomaa nopeasti, että alkoholilla tai huumeilla on ollut iso osuus näidenkin ihmisten arjessa ja ennenaikaisessa poismenossa.

Toki keskuudestamme löytyy vielä niitäkin, joissa henki vielä pihisee, mutta turhan monella päihteisiin sotkeutuneella lahjakkuudella on soittamisen ilo ja kyky ilahduttaa ihmisiä saattanut vaihtua päihderiippuvuuden kurimukseen sekä tuon lahjakkuuden surkastumiseen.

"Viimeinen kuva Stindestä, siluetti auringossa.
Stindebinde, Bindemeyer, mitä tapahtui?"

Addiktio on pirullinen vihollinen. Kukaan ei varmastikaan suunnittele päihderiippuvuutta tai addiktiota vielä siinä vaiheessa, kun rokkaamisen lomassa halutaan kavereiden kanssa pitää vähän hauskaa ja bailata.

Kunnes jonakin päivänä ihminen ei enää käytä päihteitä vaan ne päihteet käyttävät ihmistä.

Musiikkiteollisuudessa ilmiö vielä korostuu. Tällä alalla sallitaan ja suvaitaan eläimellistä ja sekopäistä käytöstä hyvinkin pitkään varsinkin, mikäli kyseessä on menestyvä artisti. Sen vastapainoksi bisnes on kyllä valmis hylkäämään entisen kultamunia munineen hanhensa, mikäli tästä on tullut rasite.

Tässä vaiheessa muistuu mieleen Helsingin Tavastia-klubilta kuulemani tarina joulukuussa 2010 menehtyneen T. T. Oksalan loppuvaiheista.

Tällöin Hanoi Rocksin keikalla ollut T. T. törmäsi vanhaan faniinsa, joka ihaili niin suuresti mestarituottajan luomia äänitteitä muun muassa Smackille, Peer Güntille, Sielun Veljille, Yölle, Leningrad Cowboysille, Negativille, Himille ja Lordille, että halusi välttämättä tarjota tälle viskiä.

Niin huonossa kunnossa T. T. oli illan päätyttyä, etteivät miehen omat jalat enää kantaneet. Joten henkilökunta katsoi siinä vaiheessa parhaaksi heittää takavuosien juhlitun sankarin nokkakärryillä jalkakäytävälle.

"Onnea, onnea onnea vaan, ja kaikkea hyvää.
Onnea nuorelle parille, hän sanoi.
Onnea, onnea onnea vaan, ihan kädestä pitäen.
Onnea nuorelle parille, ja hän kumarsi meille."

Musiikkiteollisuus on kuin vampyyri, joka tarvitsee aina vain uutta verta elääkseen ja pärjätäkseen. Eikä musiikkiteollisuus epäröi hylätä lahjakkuuksiaan kadunposkeen, mikäli heistä ei ole bisnekselle enää taloudellista hyötyä.

Omalla kohdallani muistan tämän ihan liiankin hyvin viime vuosikymmenen taitteesta, kun hyörin ja pyörin Tavastialla tukka sekaisin ja omiin riippuvuuksiini sotkeutuneena.

Se tunne, kun aiemmin juttelemaan tulleet ystävät, tuttavat ja toverit kiersivät sinut kaukaa kuin spitaalisen.

"Onnea, onnea onnea vaan, ja kaikkea hyvää.
Onnea nuorelle parille, hän sanoi.
Onnea, onnea onnea vaan, ihan kädestä pitäen.
Onnea nuorelle parille, ja hän kumarsi meille."

Mutta sieltä noustiin – kunnes oltiin valmiita sukeltamaan sinne taas.

Mitä tapahtui?

Kaikki eivät ole tuohon syvään jokeen onneksi hukkuneet.

Muun muassa Atomirotasta ja Smackista tuttu kitaristi ja lauluntekijä Harri "Rane Raitsikka" Jäntti, 50, raitistui lopullisesti Los Angelesissa reilut 15 vuotta sitten, 9. tammikuuta 2000.

Taakse jäivät pullot, piiput ja pulverit, edessä siinti luovuus, toiveikkuus ja elämä.

Ei se omin avuin häneltäkään onnistunut.

Avun Rane sai jazz-muusikko Buddy Arnoldin ja lakimies John Brancan 1992 perustamalta Musicians’ Assistance Program (MAP) -järjestöltä, joka on keskittynyt auttamaan muusikkoja pääsemään kuiville päihderiippuvuudesta, parhaissa tapauksissa lopullisesti.

Järjestön perustanut Arnold oli itsekin kärsinyt pahasta heroiiniongelmasta, joten tämä 2003 77-vuotiaana raittiina vanhuuteen kuollut saksofonisti tunsi addiktion pirullisen luonteen erinomaisesti.

Toki addiktioitakin on muitakin: uhkapelit, rahanahneus, seksiriippuvuus, pornon suurkulutus, herkuttelu, ylensyönti, sosiaaliset mediat... J. Karjalaisen uuden hitin inspiroimana tässä blogikirjoituksessa keskitytään kuitenkin muusikoiden päihdeongelmiin.

Addiktion tematiikkaa käsittelee myös Atomirotta tuoreessa singlelohkaisussaan Nenä vie. Sattumaako?

Kun Rane muutti takaisin Suomeen 2010, oli miehen ajatuksissa tuoda tämä Yhdysvalloissa hyviä tuloksia tuottanut ohjelma myös tänne.

Teoston kaltaisten muusikkojärjestöjen avustuksella hanke oli hyvin lähellä toteutua, mutta maaliin se ei ole toistaiseksi vielä päässyt.

Rane on nimittäin hyvin tarkka siitä, ettei Suomeen synny ohjelmasta jotakin vesitettyä versiota.

– Kaikista pahinta myrkkyä tälle maalle olisi, että joku väärä taho alkaisi kyhäämään tätä puhtaasti kaupallisessa mielessä ymmärtämättä kokonaiskuvioita, hän painottaa Iltamakasiinille.

– Tässä ohjelmassa ei todellakaan ole kyse siitä, että kuka tahansa voi marssia ovesta sisään skebalaukun kanssa vaatimaan pysyvää raittiutta.

Ei, kuten amerikkalainen ​The Fix -sivusto kertoo artikkelissaan vuodelta 2011, ohjelmaan pääsyn edellytys on vähintään viiden vuoden mittainen ura musiikkialan ammattilaisena. Ylle listatut kotimaiset nimet olisivat varmasti täyttäneet nämä pääsyvaatimukset.

Tosin ohjelman toiminnanjohtaja Debbie Carroll tunnustaa, että tämäkin on yksilöllistä.

– Pyrimme anteliaisuuteen. Jos avuntarvitsija ei täytä ihan kaikkia pääsyvaatimuksia, mutta tarve on suuri, voimme tarjota avustusta tapauskohtaisesti.

Ehkä Stindebindelläkin olisi vielä toivoa tällaisella ohjelmalla?

Olisi toivottavaa, että kun kokenut lauluntekijä nostaa nyt kissan pöydälle tehdäkseen artistien päihdeongelman näkyväksi ja tuodakseen aiheen julkiseen keskusteluun uuden hittinsä avulla, että kappale ei jäisi vain päihtyneen yleisön hoilattavaksi kesäfestareille ja klubeille vaan se toimisi myös alullepanijana uudelle rock-Suomelle.

Sellaiselle, missä päihteisiin hukuttautuneet lahjakkaat lauluntekijät, artistit ja muusikot otettaisiin huomioon ja saataisiin naarattua kuivalle maalle ajoissa.

Vaarana on, että tästäkin kappaleesta muodostuu muuten pelkästään juoppolallien hoilotus Eppu Normaalin, Hectorin ja Ismo Alangon ryyppylaulujen tavoin.

Koska jos artisti on joskus tuottanut meille iloa lauluillaan, olisi oikeus ja kohtuus auttaa tällaista artistia myös silloin, kun tämä on ajautunut elämässään ongelmiin – eikä kääntää tälle tylysti selkäänsä.

Vastuu on meidän yhteinen, ei yksinomaan langenneen artistin.

Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa.

Kursivoidut sitaatit J. Karjalaisen kappaleesta Stindebinde. Laulu on ensimmäinen single 20. marraskuuta 2015julkaistavalta Sinulle, Sofia -albumilta.

 

Written by:

Nalle Österman

Ota yhteyttä

Helsingin Uutiset - puheenaiheet

Iltamakasiini Twitterissa