Muokkaa

Kun kirkosta tuli sirkus

Meistä suomalaisista noin neljä miljoonaa kuuluu evankelisluterilaiseen kirkkoon. Monen elämässä edelleen kirkolliset vihkitoimitukset; häät, hautajaiset ja ristiäiset ovat edelleen arvokkaita   tilaisuuksia huolimatta  ateistisesta sekä tiedekeskeisestä  ajastamme. Useimmat ovat tapakristittyjä , joiden elämässä kristillisyys näkyy enimmäkseen kirkollisten pyhien viettona, kristillisten perinteiden vaalimisena sekä haluna noudattaa Raamatun mukaisia oppeja omassa elämässään ehkä tiedostamattakin ilman niiden rinnastamista uskonnollisuuteen. Oppeja, joita kutsumme perusarvoiksi.

Lapsuudessani kävin vanhempieni mukana jumalanpalveluksissa. Lapselle pitkät ja vakavat saarnat tuntuivat toisinaan tuskallisen pitkiltä. ”Aina sama saarna”, totesin usein kyllästyneenä keskittyen ihastelemaan alttaritaulua, kirkon koristeita, korkeita kattoja sekä parven kunnioitusta herättäviä urkuja. Tänä päivänä ikävöin sitä samaa saarnaa. Sitä yhteistä samaa kieltä, jolla papit pyhistä kirjoituksista kertoivat. Ikävöin kirkon harrasta ja kunnioitusta täynnä olevaa tunnelmaa, sitä lapsuudesta tuttua sanomaa.  

Lasten ja nuorten puutumiseen puututtiin kirkon piireissä. Kirkko teki parhaansa päivittääkseen itsensä kolmannelle vuosituhannelle. Pian holvikaarissa alkoikin kaikua  yhä useammin swengaava gospel saaden puutuneet päät kihelmöimään kompaten. Nuoremman sukupolven verenkierto parani sitä mukaa, mitä rokahtavammaksi musiikki muuttui. Tämä puolestaan pisti iäkkäimpien tunteet tikkuilemaan. Juuri nyt ymmärrän heitä huomattavasti paremmin. Iäkkäämmät kaipasivat ainoastaan hengenravintoa, kuten minäkin nyt leivän ja sirkushuvien toimittaessa virallista  ehtoollisen virkaa.

Koti, uskonto ja isänmaa ovat käsitteinä suomalaisille pyhä kolminaisuus. Eroa kirkosta -verkkosivusto saa klikkauksia sitä mukaa, mitä enemmän kirkko itseään maallistaa. Väitän, että useimmat ikäluokkani edustajat tahtoisivat pitää kynsin hampain kiinni niistä opeista ja perinteistä, joita Raamattu meille yksinkertaisuudessaan opettaa. Tuovathan ne turvaa sekä vahvistavat arvojemme muotoutumista elämässämme. 

Koko kansan kirkko näyttää jalkautuneen liikaakin kuuntelemaan kansalaisia. Raamatun opetukset muokataan saarnoissa trendien mukaiseksi, olipa kyse sitten poliittisista tai yhteiskunnallisista muutoksista. Olen surullinen huomatessani kirkon kääntyneen kumartamaan uusia jumalia jopa kasvot Mekkaan päin. Joulukaan ei ole enää Jeesuksen syntymäjuhla. Se on jännää aikaa. Voin pahoin katsellessani läheltä  kirkon vajoamista yhä alemmaksi juostessaan kiinni karanneita lampaitaan sekä etsiessään uusia pyörällä päästään laumoina vaeltavia karitsoja. Järkyttävintä on huomata paimenten itse olevan pahiten eksyksissä.

Kommentit (2)

Kommentit

Kiitos kirjoituksesta. Asia on juuri noin. Tosin nuo nuoruutemme saarnat eivät aina olleet pitkiä. Persoonallisia kuitenkin. Ei mieleistelty ihmisiä, vaan pyrittiin opettamaan Raamatun sanan mukaan ja seurakuntalaiset kilvoittelivat tosissaan uskossa. - Sirkus vie ihmisiltä rehellisen halun tehdä oikein sekä uskossa että elämässä. Mukava, että uskalsit kirjoittaa näin Siunausta elämääsi.

luukanvalma

Kiitos rohkeasta kirjoituksestasi!

Itse kiinnitin huomiota kirkon omituiseen linjaan ilmastomuutoskeskustelun aikana. Kirkko alkoi ottamaan kantaa poliittisesti ja lopulta on ajautunut kauas Lutherin opeista.

Toivottavasti kirkko jakautu kahtia tai löytää taas Lutherilaisen linjansa. Googlettakaapa mitä mieltä Luther oli IsIamista...

hoitsu

Anniina Koivisto

Kirjoittaja on äiti, sairaanhoitaja, pöytälaatikkorunoilija ja -kirjailija.
Työskentelee yritysmaailmassa.