Muokkaa

Kivasti vihaava Suomi

Kivapuhe ja vihapuhe näyttää juurtuneen suomalaisten sanavarastoon. Tarkemmin ajatellen kukaan ei kuitenkaan näytä osaavan määritellä kyseisiä termejä. Suomi on jakautunut vihapuhujiin ja kivapuhujiin ainakin heidän itsensä mielestä. Tänä päivänä suomalaiset ovat meitä ja heitä. He ovat usein kärjistetysti sateenkaarenvärisellä yksisarvisella rakkauden sanomaa julistavia vasemmistolaisia homoja tai lesboja. Toiset he marssivat isänmaallisen ja rajallisen rakkauden Mitä Ihmettä- maasta kertomaan tietämättömille, mitä tässä maassa tapahtuu.

 

Näiden kahden maailman kansalaisten välillä ei dialogia käydä. Rakkauden sanomalla ratsastavat pilkkaavat kontekstiin sopivilla relevanteilla rykäisyillä ohitse marssivia odinilaisia. Samanaikaisesti  monokultturistit  naureskelevat kilpaa monikulttuurisen pariskunnan perään koti-Omarin sandaalien läpsytyksen loitotessa. Kukaan ei suostu ottamaan valtakunnan sovittelijan viittaa harteilleen. Poliitikotkin  suostuvat pelkäämään. Pelkäämmehän tänä päivänä eniten leimautumista juuri poliittisen kantamme takia. Olemme rasisteja tai suvakkeja. Suvaitsevaisia rajakkeja kun ei lasketa.

 

Kuka lanseeraisi järkipuheen? Haluan kysyä niiden puolesta, joita ei lasketa. Ihmiset osoittavat huomaavaisuutta ja yleisiin käytöstapoihin kuuluvaa kohteliaisuutta toisilleen niin illanistujaisissa kuin sosiaalisessa mediassa siihen asti, kunnes joku lausuu taikasanan. Tämän taikasanan jälkeen kielenkannat kirpoavat. Väittelyssä on vain voittaja tai häviäjä, oikeita ja vääriä mielipiteitä. Sananvapaudesta tuleekin sananvastuu, mikäli ilmapiiriin keskustelun jälkilöylyissä on uskomista. Irtopisteitä omien piireissä ropisee sen mukaan, kuinka paljon Pertti Rönkköä pilkkaa tai vaihtoehtoisesti, kuka keksii pahimpaa tietämäänsä kirosanaa rumemman synonyymin pakolaiselle.

 

Voi kuinka kivasti vihaakin Suomi. Rasismin vastaisessa ryhmässä olisi todella syytä Suomen siistimiseen. Pellepuvussa vastamielenosoittamisen sijaan suvaitsevaisto voisi rakentaa niitä kuuluisia siltoja, joita pitkin rasisti  astelisi puoleenväliin vastaan hämmentyen rakkaudellisesta rankkasateesta. Rasistin pitäisi puolestaan riisua Valhallassa valmistettua rautahaarniskaansa sen verran, että näkisi sateenkaaren.

Anniina Koivisto

Kirjoittaja on äiti, sairaanhoitaja, pöytälaatikkorunoilija ja -kirjailija.
Työskentelee yritysmaailmassa.