Muokkaa

Tunnistatko vieraannuttajavanhemman?

Monet äidit aloittivat päivänsä kakkukahvilla. He saivat onnentoivotuksia, ruusuja ja kauniita käsintehtyjä kortteja, joiden sisäpuolella oli riimejä rakkaudesta. Toisten ylistäessä äitejään joku julistaa vihaavansa  vanhempaansa, tässä esimerkissä äitiään, selittämättömästä syystä. Olisi  kovin helppoa myötäelää  ja tukea vähintään sydänhymiöllä vihaista jo aikuiseksi ehtinytta some-avautujaa, mikäli hän kertoisi äitinsä tehneen hänelle jotain anteeksiantamattoman pahaa.

Jossain kaukana itkee nainen pää painuksissa. Hän sammuttaa radion Timo Turusen laulaessa äideistä parhaimmasta. Nainen kiroaa elämäänsä vaipuen hetkeksi muistoihin. Yli vuosikymmen erosta aikaa, tarkalleen siitä, kun helvetti alkoi huoltajuusriitojen nimellä. Entinen aviopuoliso vannoi kostavansa hänelle jätetyksi tulemisen yhteiselon toimimattomuuden vuoksi. Sen hän tekikin: perättömiä lastensuojeluilmoituksia, lapselle keksittyjiä kauhutarinoita, lapsen lahjomista, uhkailua ja kiristämistä. Se oli tinkimätöntä ja julmaa peliä, jossa väsytetiin ja uuvutettiin toista vanhempaa johdonmukaisesti, kunnes sadistinen suunnitelma alkoi kantaa hedelmää.

 Nainen pikkuhiljaa väsyi käyttäen kaiken energiansa ja aikansa oikaistaakseen hänestä levitettyjä juoruja, valheita ja selvittelemällä perättömiä lastensuojeluilmoituksia, jopa tilanteita, missä hänet pyrittiin  lavastamaan syylliseksi  vastenmielisiin asioihin. Hänen sydäntään raastoi nähdessään  lapsensa vetäytyvän kuoreensa  lakaten pikkuhiljaa osoittamasta tunteita. Ensimmäisinä eron jälkeisinä vuosina lapsi kertoi naiselle kerta toisensa jälkeen julmempia tarinoita, mitä hänen isänsä naisesta puhui. Nainen vielä tuolloin tuntiessaan itsensä äidiksi  kykeni kumoamaan hänestä sepitetyt tarinat ja väitteet perättömäksi kertomalla totuuden. Hän jaksoi osoittaa lapselle mittaamatonta äidin rakkautta. Jossain vaiheessa lapsi ei enää kertonut, mistä oli kyse. Hänet oli vähitellen onnistuttu aivopesemään, aivan kuin ohjelmoitu osoittamaan äitiään kohtaan vihaa ja katkeruutta. 

Nainen elätteli toiveita asioiden muuttumisesta ajan parantaessa katkerat eron kipeät haavat. Hän kuvitteli entisen puolison päästävän irti vihasta ja katkeruudesta jättäen hänet rauhaan. Hän toivoi lapsensa isän ojentavan viimein sovinnon kättä yhä kiihtyvään tahtiin tehtailtujen lastensuojeluilmoitusten sekä yksinhuoltoa vaativien hakemusten sijaan. Toisin kävi. Vuosien varrella tilanne paheni pahenemistaan, kunnes nainen ei enää jaksanut. Hän irtisanoutui työpaikastaan vaikean masennuksen takia. Voimat loppuivat. Masennuksen seurauksena hän ei kyennyt enää näyttämään tunteitaan ja osoittamaan lastaan kohtaan rakkautta, joka lämmittäisi yhä kylmenevää käytöstä. Lapsensa tunteista piittaamaton, oikeammin vieraannuttamalla lastaan vihaava vanhempi oli voittanut hinnalla, jonka summaksi  määräytyisi ainakin kaksi pilattua elämää.

Vieraannuttaminen on aihe, josta puhutaan liian vähän. Monelle viranomaiselle ja lasten parissa työskentelevälle on usein haastavaa erottaa vieraannuttamista oikeista, todellisista ongelmista. Lastenpsykiatrit ovat kuvanneet vieraannutetun lapsen käytöstä mm. provokatiiviseksi, manipulatiiviseksi sekä tunnepitoiseksi. He on vakuuttuneet vieraannutettujen lasten kehityksen ja kasvun häiriintymisestä. Tutkimusten mukaan vieraannutetut lapset kärsivät masennuksesta, kielteisestä minäkuvasta, päihdeongelmista sekä luottamuksen  vaikeudesta itseensa ja muihin ihmisiin

 

Ero on vanhemmille ja lapsille raskas kokemus. Lapset tuntevat usein surua, vihaa, pettymystä. He voivat kokea, että he ovat syyllisiä eroon esimerkiksi huonon käytöksen vuoksi. Vanhempien erotessa olisi tärkeintä muistaa kertoa lapsille, ettei ero tarkoita lapsen eroa kummastakaan vanhemmasta heidän muuttaessa erilleen. Lapsia on suojeltava omilta, toiseen vanhempaan liittyviltä negatiivisilta tunteilta, sillä lapsi voi pelätä hylätyksi tulemisen tunnetta myös lähivanhemman osalta. Etenkin pieneen lapseen on helppo vaikuttaa monin eri tavoin. Ethän satuta särkynyttä lasta vihaamalla vieraannuttaen.

Anniina Koivisto

Kirjoittaja on äiti, sairaanhoitaja, pöytälaatikkorunoilija ja -kirjailija.
Työskentelee yritysmaailmassa.