Österman: Kauan eläköön monikulttuurinen suomalainen sisu

Iltamakasiinin musiikki- ja viihdetoimittaja Nalle Österman Suomen suvessa 1974.

Nalle Östermanin kotialbumi.

Iltamakasiinin musiikki- ja viihdetoimittaja Nalle Österman Adolf Hitlerin kanssa Madame Tussaudin vahakabinetissa 2006.

Nalle Östermanin kotialbumi.

Iltamakasiinin musiikki- ja viihdetoimittaja Nalle Österman tapasi Myyrän Helsingin Rautatientorilla keväällä 2011.

Nalle Östermanin kotialbumi.

Iltamakasiinin musiikki- ja viihdetoimittaja Nalle Österman tapasi Juha ”Watt” Vainion pojan Ile Vainion Iisalmen Runnirockissa kesällä 2014.

Nalle Östermanin kotialbumi.

Iltamakasiinin musiikki- ja viihdetoimittaja Nalle Österman tapasi Vasemmistoliiton Li Anderssonin keväällä 2015 Turun Kårenilla yhdessä saksofonisti Petri Viitalan kanssa.

Åbo Underrättelser

Iltamakasiinin musiikki- ja viihdetoimittaja Nalle Österman tapasi Perussuomalaisten Kike Elomaan keväällä 2015 Turun Yliopistonkadulla.

Nalle Österman

BLOGI Iltamakasiinin musiikki- ja viihdetoimittaja Nalle Österman sekosi politiikkaan ja alkoi pohtia suomalaisuuden syvintä olemusta. Trilogian aiemmissa osissa suomalaista ja suomenruotsalaista sekopäisyyttä pohtinut kirjoittaja heittäytyy nyt pohtimaan suomalaista rikkautta ja rakkautta.

Aikoinaan 1970-luvulla nyt jo 81-vuotias isäni vastaanotti tuntemattomalta lähettäjältä menolipun laivalla Ruotsiin. – Tervemenoa sinne omiesi pariin, luki ilman allekirjoitusta varustetussa saatekirjeessä.

Suomen Uudellamaalla 1933 siitetyn isäni ainoa synti tällaiseen tapahtumaan oli kirjoittaa mielipidekirjoituksia suomalaisiin lehtiin ruotsinkielen ja suomenruotsalaisten aseman puolustukseksi. Aikana, jolloin Helsingin Sanomien musiikkikriitikko Seppo Heikinheimo harjoitti voimakasta propagandaa Suomalaisuuden liiton nimissä ruotsin kielen aseman, ns. pakkoruotsin alas ajamiseksi Suomessa.

Sittemmin tuo Heikinheimo teki 58-vuotiaana 1997 näyttävän itsemurhan, jolle oli varannut ihan oman lukunsakin elämäkerrassaan Mätämunan muistelmat. Kirjan ilmestyttyä kuvittelin keksineeni hyvän isänpäivälahjan.

Kuinka ihmisen poika voikaan olla niin väärässä.

Mitä helvettiä sinä tuot minulle isänpäivälahjaksi tuon kusipään vielä haudan takaa kotiini kummittelemaan, isäni rähjäsi raivoissaan.

Itse kuvittelin tekeväni äijälle vain palveluksen. Tämän jälkeen en ole isälleni vienyt isänpäivälahjaksi muuta kuin kukkia.

"Kiitos ja kunnia, aina jäävät saamatta", lauloi myös Olli Lindholm Yö-yhtyeen vuonna 2009 levyttämässä rakkaan ystäväni Jussi Hakulisen säveltämässä ja hyvän ystäväni Herra Ylpön sanoittamassa hittikappaleessa.

Tiedä vaikka tuon menolipun takana olisi ollut juuri Heikinheimo. Itse asiassa, mitä enemmän tätä pohdin, sitä uskottavammalta se tuntuu.

Menolipun lähettäjä ei selvästikään kuitenkaan tiennyt, että 9-vuotias isäni oli marraskuussa 1942 selvinnyt hengissä elokuvateatteri Royalin kymmenien lasten hengen vaatineesta pommituksesta vain siksi, että oli ollut tavoilleen uskollisena akateemisen vartin myöhässä.

Myöhemmin tämä 9-vuotias suomenruotsalainen poika meni karjalaislähtöisen tytön kanssa naimisiin. Tämä kaunis karjalaislähtöinen neito oli puolestaan selvinnyt hengissä melkoisesta höykytyksestä jo  kohdussa varttuvana sikiönä, kun lottana sotaolosuhteissa työskennellyt äiti joutui kiireen vilkkaa lähtemään evakkoon ja pakoon venäläisten hyökkäystä.

Muu suku jäi toiselle puolelle rajaa.

Tälle sekopäiselle pariskunnalle syntyi yksi ainut poika, joka nyt jo 41-vuotiaana sekopäänä kirjoittaa tällä hetkellä tätä tarinaa. Yksi mätämuna teki itsemurhan, mutta pakkoruotsi ja toinen mätämuna sinnittelevät edelleen.

2. TARINA YÖNMUSTASTA NIGERIALAISESTA VENÄLÄISESTÄ SUOMALAISESTA MIEHESTÄ

2000-luvun alussa Helsingin Vallilan Sturenkadulla pyöri hetken aikaa Stella Star Club -niminen yökerho. Aiemmin samassa paikassa oli seissyt historiallinen tanssiravintola Jortsumestari. Nykyään tuossa samassa tilassa majailee trooppinen eläintarha Tropicario.

Stella Star Clubia pyöritti yönmusta nigerialainen venäläinen mies nimeltään John Odeh. Miten moinen on mahdollista, saattaa joku kysyä. No esimerkiksi niin, että kun yönmusta nigerialainen päätyy vaihto-oppilaaksi Neuvostoliittoon 1980-luvulla ja rakastuu venäläiseen naiseen. Entinen kotimaa jää ja vaihtuu uuteen.

Sattumaako?

1990-luvun puolella tämä rakastunut pari, musta ja valkoinen, ajautuu Itä-Helsinkiin pyörittämään elintarvikekioskia. Jollakin kummallisella tavalla Odeh löytää itsensä omistamasta kalliolaisen keskikaljaräkälän Helsinginkadun ja Fleminginkadun kulmassa. Nimekseen tuo baari saa Stella Star Bar, rakkaan vaimonsa mukaan.

Aika nopeasti tuo yönmusta nigerialainen venäläinen saa lempinimen Stella-Johnny.

Stella-Johnny tekee pienimuotoista suomalaista kulttuurityötä alakerran piskuisessa luukussa niin kauan, kunnes taloyhtiössä majaillut suomalainen eläkeläismummo saa taloyhtiölle tahtonsa lopulta läpi ja Stella Star Barin musiikillisen kulttuurityön päättymään.

Koska Stella-Johnny oli pyörittänyt iloisen positiivisella asenteellaan kaikkien kalliolaisten hörhöjen ja sekakäyttäjien keskellä menestyksekästä baaritoimintaa niin kauan, pystyi tuo veijarimainen ilopilleri varoillaan hankkimaan myynnissä olleen Jortsumestarin ja siirtämään baarinsa keikkatoiminnan Helsinginkadulta reilun puolen kilometrin päähän Sturenkadulle.

Koska Sturenkadun tapahtumatoiminta ei pidemmän päälle lyönyt leiville, ajautui Stella-Johnnyn yökerhotoiminta lopulta konkurssiin. Samalla katosi pieni pala suomalaista musiikillista kulttuurihistoriaa. Mutta muistot, ne eivät kuole koskaan.

Myös elinikäinen ystävyys nigerialaisen venäläisen ja suomenruotsalaisen kontulalaisen välillä on säilynyt näihin päiviin asti.

3. KUN SDP:N NASIMA RAZMYAR KOHTASI MUUTOS 2011 -PUOLUEEN JARI LEINON

Tuntuu siltä, että maahanmuutto on kuohuttanut meitä suomalaisia viime vuosina enemmän ja enemmän. Maahanmuuttajien on tiedetty syyllistyvän kantasuomalaisia enemmän rikoksiin ja muutenkin nuo muukalaiset näyttävät hieman oudoilta ja vierailta.

Pelottaviltakin, jopa.

Eräiden mielestä tämä maa olisi paljon turvallisempi paikka asua, jos nämä maahanmuuttajat käännytettäisiin varmuuden vuoksi jo rajalta takaisin.

Eräs tällainen henkilö on Muutos 2011 -puolueen 50-vuotias puheenjohtaja Jari Leino. Eilisissä eduskuntavaaleissa hän sai Uudenmaan vaalipiiristä 259 ääntä. Ihan hyvin.

Pieni nouseva helsinkiläinen vaihtoehtomedia Creat tarjosi ennen vaaleja Helsingin Nosturissa sijaitsevassa Elmun Baarissa kaikille Suomen eduskuntavaalipuolueille mahdollisuuden kertoa näkemyksistään ja puoluekannoistaan "samalta viivalta" 24. helmikuuta 2015.

Taisteluparit arvottiin ja kaikille annettiin yhtälaisesti aikaa puhua ajatuksistaan. Samalta viivalta lähdettiin. Ainoastaan Perussuomalaiset, Suomen Kristillisdemokraatit ja Kommunistinen Työväenpuolue jättivät tarttumatta tarjoukseen.

Muutos 2011 -puolueen puheenjohtajan Leinon keskustelupartneriksi valikoitui arvan kautta Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen afganilaissyntyinen helsinkiläinen 30-vuotias kaupunginvaltuutettu Nasima Razmyar.

Sattumaako?

Siellä Elmun baarissa tämä taistelupari kuunteli toisiaan ja puhui toisilleen. Samalta viivalta. Oli siinä Razmyarilla pokassa pitelemistä, kun joutuu kuuntelemaan Leinon ulkomaalaiskammoisia näkemyksiä lähettää valtaosa humanitääristä apua Suomesta vastaanottaneista maahanmuuttajista takaisin lähtömaihinsa tai pakolaisleireille.

Eilisissä eduskuntavaaleissa Helsingin vaalipiiristä ponnistanut Razmyar puristi itselleen 5107 ääntä, tullen valituksi eduskuntaan. Toinen Helsingistä eduskuntaan noussut maahanmuuttaja oli vihreiden nuorten 27-vuotias turkkilaissyntyinen puheenjohtaja Ozan Yanar 4184 äänellään.

Ensimmäinen Suomen eduskuntaan kansanedustajaksi valittu maahanmuuttaja oli puolestaan virolaissyntyinen Hella Wuolijoki 1946.

Razmyar ja Yanar tekivät nyt Wuolijoelle seuraa.

4.

Internetin vapaan tietosanakirjan Wikipedian mukaan vuonna 2013 Suomessa oli 304 279 ulkomailla syntynyttä henkilöä ja 207 511 ulkomaan kansalaista. Muita kuin kotimaisia kieliä puhui äidinkielenään vuonna 2009 yhteensä 289 068 henkilöä.

Näihin lukuihin on lukeutunut myös rakas ystäväni Stella-Johnny.

Vertailun vuoksi meitä suomenruotsalaisia oli koko Suomen väestöstä vuoden 2013 lopussa ilmoitettu ruotsinkielisiksi 290 910 henkeä. Pieniä vähemmistöjä reilun viiden miljoonan asukkaan pienessä maassa.

 

5. ISÄNMURHA – ELI MITÄ VIKAA PAKKORUOTSISSA

Tämän kolmipäiväisen trilogiani puitteissa – jonka ykkösosa löytyy tästä ja kakkonen täältä – olen tehnyt erilaisia henkilökohtaisia tunnustuksia.

Paljon jää vielä tunnustettavaa ja paljastettavaa. Säästetään nyt jotain vielä jälkipolvillekin.

Paljastettakoon nyt kuitenkin vielä se, että vaikka vaaleissa äänestäminen on aina ollut minulle kunnia-asia. Se on tullut ihan kotoa. En ole kuitenkaan koskaan äänestänyt Kansallista Kokoomusta tai Ruotsalaista Kansanpuoluetta.

Heidän konservatiivisuutensa ja tekopyhäinen teennäisyytensä ei ole koskaan vakuuttanut minua.

Pakkoruotsi.

Se on sana, jota kukaan maamme kansalainen ei tietääkseni rakasta.

Silti valtaosa ruotsalaisen kansanpuolueen äänestäjistä, jäsenistä ja kansanedustajista haluaa pitää siitä kynsin hampain kiinni. Miksi ihmeessä?

Omalla kohdallani sain suomenruotsalaisena kansalaisena tutustua koululaitoksemme tarjoilemana pakkosuomeen. Ei siinä auttanut itku eikä poru.

Eli tiedän kyllä aika tasan tarkkaan, mitä tällainenkin pakkotyö on.

Koulutuksen ja kasvatuksen peruja on myös se tieto, että noin 70-80 vuotta sitten ympäri Eurooppaa tehtiin ihmiskokeita, joissa eri maiden kansalaisilla teetettiin yhtä sun toista mukavaa puuhaa erilaisten työkokeilujen kautta.

Tämän työn piti tehdä vapaaksi, sanottiin.

Jossakin vaiheessa nämä työkokeilijat kuitenkin tuomittiin epäinhimillisyydestä koviin rangaistuksiin.

Vaikka pakkoruotsista – ja pakkosuomesta – ei tunnetusti ole vuosien mittaan ollut mitään varsinaista iloa ja hyötyä, silti sitä teetetään maamme lapsille edelleen.

Jos huumeiden vaaroista kertova porttiteoria sallitaan tässä yhteydessä, niin eikö pakkoruotsi/-suomi ole tällöin ensimmäinen portti ja tutustumisriitti suomalaiseksi orjatyöläiseksi?

Uskon ja väitän, että paremmat tulokset ja kielelliset valmiudet maamme koululaisille ja tuleville veronmaksajille saataisiin vapaaehtoisuuteen perustuvalla kielimallilla, jossa opiskelijoille kehitettäisiin luova opiskelumalli lähimpien naapurimaittemme kielelliseen kulttuuriin.

Ennen pakkoruotsin poistoa en voi itse kuvitella äänestäväni Ruotsalaista kansanpuoluetta.

No sori.

6. KUN IHME TAPAHTUU – ELI KUN VIHERVASSARISTA TULI KOKKARI

Kansallista Kokoomusta voisin nykyään jopa äänestääkin. Tämä ihme tapahtui pari vuotta sitten.

Silloin tapasin humanistisessa ammattikorkeakoulussa kurdilaislähtöisen kaupunginvaltuutetun Muhis Azizin (ent. Muhammad Azizi), joka valittiin Turun kaupunginvaltuustoon Kokoomuksen riveistä 2013.

Muhis saapui Suomeen UNHCR:n kautta kiintiöpakolaisena 1997, missä 20 hengen ryhmänsä sijoitettiin Paraisille. Minä ja Muhis tavattiin lopulta 2013.

Sattumaako?

– Kun lähdin mukaan suomalaiseen politiikkaan katsoin mikä on Suomen suurin puolue. Siksi Kokoomus, Muhis virnisti minulle eräänä kauniina iltapäivänä Turun Logomossa.

Olen oppinut tuntemaan Muhiksen räväkkänä, rohkeana ja rehellisenä persoonana, jolla on upea huumorintaju ja joka on aivan loistava seuramies. Hän ei myöskään pelkää lausua poliittisesti epäkorrekteja mielipiteitä, jotka eivät nikottelematta istu puolueensa viralliseen linjaan.

Suomen ei pidä ottaa vastaan enempää pakolaisia, Muhis latasi Ruotsin Ylelle heinäkuussa 2014, herättäen ihastelua ja kauhistelua puolesta sekä vastaan.

Tätäkin on poliittinen vuoropuhelu ja ajatusten vaihto.

Hätä ei kuitenkaan lue lakia, kuten eräs toinen sanonta kuuluu myös.

7. KAUAN ELÄKÖÖN TIMO SOININ MONIKULTTUURINEN SUOMALAINEN SISU

On rohkeaa ja sekopäistä harjoittaa tällaisessa ummehtuneessa kulttuurisessa ilmapiirissä politiikkaa, jolla helposti joudut tulilinjalle mielipiteittesi vuoksi. Koko aamupäivän olen joutunut lukemaan Facebook-virrastani pelokasta kauhistelua, jonka seurauksena koko Suomi muuttuu painajaismaiseksi ja epäoikeudenmukaiseksi helvetiksi.

Kun aamulla katsoin ulos ikkunasta, tunsin itse herääväni kauniiseen auringonpaisteeseen, missä minulla on Muhiksen ja Stella-Johnnyn kaltaisia hyviä ystäviä, lähimmäisenrakkaus, puhdas luonto, avara mieli sekä raikas ilma ja vesi.

Joka päivä tunnen suurta kiitollisuutta kaikesta siitä hyvästä, mitä Suomi voi tarjota minulle ja muille maamme kansalaisille päivittäin.

Muhiksen, Stella-Johnnyn, Nasima Razmyarin, Ozan Yanarin ja Hella Wuolijoen kaltaisten maahanmuuttajien avulla voimme löytää itsestämme myös sen kuuluisan "suomalaisen sisun" ja talvisodan hengen, jota me suomalaiset tykkäämme käyttää itsetuntoa pönkittääkseemme ja suurilla isänmaallisilla saavutuksilla itsenäisyyspäivänä kehua retostellessamme.

Samaa sisua ja talvisodan henkeä on löydettävissä perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin sinnikkyydestä, joka aikoinaan 16-vuotiaana teinipoikana liittyi legendaarisen Veikko Vennamon johtaman Suomen Maaseudun Puolueen jäseneksi 1979.

Sen saman Suomen Maaseudun Puolueen jäseneksi, jonka riveistä isäni pyrki eduskuntaan Helsingin vaalipiiristä sitoutumattomana ehdokkaana neljä vuotta myöhemmin – saaden 733 ääntä.

Siellä me liimailimme yhdessä SMP:n vaalimainoksia ympäri Itä-Helsinkiä, 50-vuotias isä ja tämän 9-vuotias poika.

En ole koskaan tuntenut niin suurta ylpeyttä isästäni kuin tuolloin.

18 vuotta SMP:hen liittymisestään tuo sama Soini valittiin uuden Perussuomalaiset-puolueen puheenjohtajaksi 1997, 34-vuotiaana.

Lopulta 2011 – eli 14 vuotta myöhemmin – tuli ISO JYTKY.

Näin tämä Timo Soinin vuosien sinnikäs ja pitkäjänteinen työ lopulta palkittiin. Tässä vaiheessa Soini oli jo täyttänyt 48 vuotta. Samana vuonna Soini ja nyt jo 77-vuotias isäni kohtasivat Kontulan ostarilla.

Kertoi siellä muistavansa isäni ja vuoden 1983 vaalit.

Sattumaako?

Viime vuonna Soini julkaisi Peruspomo-kirjan. Ostin sen heti sen ilmestyttyä. Se on helkutin hieno suomalainen kirja. Taas yksi konkreettinen esimerkki suomalaisesta sisusta.

Tämä viime aikojen vihapuhe, pelon lietsonta ja muukalaisvihamielisyys on jotakin ihan muuta.

8. SUOMI ON TÄNÄÄN SUN – JA MUN

Suomi on pieni ja harvaan asuttu maa, jossa on ollut hyvä ja turvallista asua. Nyt sosiaaliset mediat, keskustelufoorumit ja verkkopalvelut täyttyvät pelosta, vihasta ja kyräilystä.

Pelätään väärää puoluetta äänestänyttä Suomen kansalaista. Vihataan turvapaikkaa hakevaa muukalaista. Haukutaan toisiamme nimimerkkien takaa.

Tätä Suomea en tunne lainkaan omakseni.

Tätä monikulttuurista Suomea, jossa olemme välillä olleet ruotsalaisia, toisinaan venäläisiä, sittemmin suomalaisia, nyt puolestaan eurooppalaisia.

Minä olen saanut kasvaa Suomessa, jossa olen saanut mahdollisuuden hyvään terveydenhuoltoon, monipuoliseen koulutukseen, puhtaaseen luontoon ja vieläpä katon pään päälle.

Nämä eivät ole mitään itsestäänselvyyksiä tuolla suuressa maailmassa.

Jos ja kun olen elämässäni jotakin sählännyt ja mokannut, voin virheistäni syyttää vain itseäni. En maahanmuuttajaa tai väärää puoluetta äänestänyttä tuntematonta äänestäjää.

Minä haluan uskoa, että ne eilen valitut 200 uutta kansanedustajaa muistavat tämän, kun alkavat ratkoa tämän maan ongelmia ja viemään Suomea uuteen nousuun korjausliikkeineen ja jytkyttelyineen.

Sotien jälkeen tämä maa jälleenrakennettiin yhteistyöllä ja ystävyydellä. Ei itsekkyydellä ja kaunaisella kyräilyllä. Neljän vuoden jälkeen näemme jälleen, miten uudet kansanedustajamme ovat onnistuneet.

Kukoistaako hyvinvointivaltio taas vai ovatko sen viimeisetkin rippeet menneet? Onko meistä työskentelemään ystävyydellä ja yhteistyöllä paremman huomisen puolesta vai onko hienon, turvallisen ja puhtaan maan viimeisetkin kansallisen hyvinvoinnin rakenteelliset turvaverkot tuhottu pelolla ja vihalla.?

Sen hinta on lopulta tämän hienon maan itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus.

Minä haluan rakastaa ja uskoa tämän maan kaikkiin kansalaisiin.

Haluan uskoa, että vierustoverini on kaverini eikä vihamies.

Minä haluan olla ylpeä suomalaisuudestani.

Ei pilata ja tuhota sitä pelolla ja vihalla.

"Suomi on tänään sun", lauloi Vesa Jokinen vuonna 2002 Klamydia-yhtyeen levyttämässä laulussa Suomi on sun. Itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta 2002 julkaistun levyn tuotto lahjoitettiin Sotainvalidien veljesliitolle.

Niin on, rakas sekopäinen ystäväni Vesku, Suomi on tänään mun – ja myös sun.

Pidetään yhdessä huoli siitä, että se on sitä myös jälkipolville.

HUOM! Poistettu kappale 23.4.2015 kello 10.15, jossa virheellisesti kerrotaan lehtikustantaja Ilja Janitskininin olevan maahanmuuttaja.

Written by:

Nalle Österman

Ota yhteyttä

Kommentit (1)

Kommentit

Aikoinaan olisin opetellut mielelläni puhumaan ruotsia. Mutta nämä täysin turhat kieliopit meni ihan kokonaan yli ja sen takia inhosin ruotisia koko ylä-asteiän.
Selittäkää mulle mihin tarvitset kieliopin teoriaa vaikka suomen kielessä. Et mihinkään.
Kiva olisi kommunikoida ruotsalaisten kaverien kanssa, mutta nyt menee englannilla.

Miguellito

Helsingin Uutiset - puheenaiheet

Iltamakasiini Twitterissa