Österman: Suomen heviväki ei edelleenkään kykene itsetutkiskeluun

"Mä haluan kaikille vaan tuhoa, kuolemaa, tuskaa ja pimeyttä", julisti mänttäläisen Azazel-yhtyeen laulaja Lord Satanachia suomalaisesta äärimetallista kertovassa dokumenttielokuvassa Loputon Gehennan liekki jo vuonna 2011.

Kuvakaappaus Loputon Gehennan liekki -elokuvasta

Children Of Bodom on Espoossa 1993 perustettu äärimetalliyhtye.

Nuclear Blast

Perussuomalainen kansanedustaja Teuvo Hakkarainen ylisti lauantaina 14. marraskuuta 2015 MV-lehteä ainoana suomalaisena mediana, joka kertoo "karun totuuden maahanmuutosta".

Kuvakaappaus Facebookista

Muun muassa tällaisia totuuksia MV-lehti jakeli lukijoilleen tänä maanantaina 16. marraskuuta 2015.

Kuvakaappaus Facebookista

Iltamakasiinin juttuotsikko ei ilahduttanut maamme metalliväestöä eikä Pop Media -kustantamon verkkotoimittajaa Jarkko Fräntilää.

Kuvakaappaus Twitteristä

BLOGI Suomalaiset äärimetallistit eivät näe sanomassaan mitään outoa vaan vika on aina kritisoijassa, arvioi Iltamakasiinin musiikki- ja viihdetoimittaja Nalle Österman.

– Nyt puhun koko alan puolesta: Iltamakasiinin otsikkosi oli kaikkien aikojen rimanalitus. Olet sairas.

Näin twiittasi eräs kollega minulle toissapäivänä 14. marraskuuta 2015 kirjoitettuani hätkähdyttävän huomion Pariisin tragediasta edustamani viihdemedian verkkosivuille. Palataan siihen vielä, mutta ensin taustaa.

Koko maailma on järkyttynyt ja surrut perjantaina 13. marraskuuta 2015 Pariisissa tapahtuneita terrori-iskuja. Myötätunnon ja rakkauden osoituksena monet ovat halunneet lähettää rukouksen kaikille terrori-iskun uhrien omaisille ja läheisille solidaarisuuden osoituksena.

Siis lähes kaikki.

Kun terrori-iskusta tuli tieto, alkoi Facebook-feedini täyttyä seuraavanlaisista kannanotoista ja purkauksista.

– Miksi ihmeessä kukaan haluaisi lähettää RUKOUKSEN Pariisiin? Eivätkös uskonnot aloittaneetkin koko tätä tapahtumaketjua? Ihmiset: AJATELKAA. Ei enää satuja. Maailmanlaajuinen herätys todellisuuteen. Tuskin maltan odottaa sitä tuttua tilannetta, missä näiden terroristien uskonnolliset taustat jälleen mitätöidään, suomalainen metallirumpali päivitteli.

– Ei rukouksia, vain vihaa, Ruotsissa asuva suomalaisnainen tylytti.

– Älkää lähettäkö mitään rukouksia. On todennäköistä, että uskontojen vuoksi ihmisiä tapettiin taas. EU:n täytyy herätä kunnes tämä on todellisuutta joka paikassa, suomalainen hevilaulaja evästi.

Pian Pariisin iskun tekijöiksi ilmoittautui ääri-islamistinen ISIS-järjestö, joka on aiemmin ilmoittanut tavoitteekseen tuhota kaikki jäljet ihmisistä, jotka eivät ole arabeja ja sunnimuslimeita.

Kun taistelut ovat tapahtuneet arabialaisella maaperällä, on mediaseuranta ollut hajanaista. Mutta nyt, kun isku kohdennettiin yhdysvaltalaiseen yhtyeeseeseen ranskalaisella maaperällä, oli mediahuomio taattu.

Saksalaisen Stern-lehden mukaan isku Le Bataclan -teatteriin tehtiin siksi, koska "sadat pakanat" olivat kokoontuneet tänne "prostituution ja synnin konserttiin".

Koska itsekin kuuluin niihin typeryksiin, jotka lähettivät Facebookin välityksellä rukouksen tragedian uhreille ja omaisille heti tapauksesta kuultuani, päätin vastata yhteen tällaiseen keskusteluketjuun.

Kommenteissani yritin selittää ihmettelijöille, että rukous on tarkoitettu myötätunnon osoitukseksi tragedian koskettamille henkilöille, eikä sillä ole uskontojen kanssa mitään tekemistä.

Enhän itsekään ole kuulunut suomalaiseen valtionkirkkoon enää vuosikymmeniin.

– Mutta miten v**ussa joku "Facebook-rukous" voi auttaa KETÄÄN. Selkärangattomat idiootit, siitä on kysymys, ruotsalais-suomalaisen metalliyhtyeen ruotsalainen basisti tylytti.

Totean, että kyseessä on henkinen juttu. Myötätunnon ja valon aalto kaikkea vihaa ja pimeyttä vastaan. Rakkautta.

– Onnea vaan sille.

Ilomielin, hyvä herra. Me kaikki tarvitsemme varmasti onnea ja rakkautta ajoittain, totean.

– Painu vittuun, päättää basisti dialogimme.

Tämä tunnekylmyys ja itsekkyys saa minut naputtelemaan Facebookiin englanninkielisen päivityksen, missä totean misantrooppisten metallipäiden leikkivän nyt kovaa jätkää Pariisin tapahtumien varjossa tekemällä päivityksiä, joissa empatian sijasta haistatellaan erimielisille.

– Mä haluan kaikille vaan tuhoa, kuolemaa, tuskaa ja pimeyttä, horisi ilmeisen "höyryinen" mänttäläisen Azazel-yhtyeen laulaja Lord Satanachia suomalaisesta äärimetallista kertovassa dokumenttielokuvassa Loputon Gehennan liekki.

Koko dokumenttihan on vallan riemastuttavaa ja hupaisavaa katsottavaa ja kuunneltavaa vielä silloin, kun asialla on humalainen tai totaliristisesta yhteiskunnasta fantasioiva hevimies, mutta tämä ajatusmaailma muuttuu huomattavasti vakavammaksi pariisilaiseen konserttisaliin tehdyn verilöylyn myötä.

Siitä on nyt kulunut reilut kymmenen vuotta kun amerikkalainen Nathan Gale astui ohiolaiseen yökerhoon Damageplan-yhtyeen konserttiin 8. joulukuuta 2004 tappaen neljä henkilöä, joihin kuului myös aiemmin Pantera-yhtyeessä kitaraa soittanut Dimebag Darrell, jonka suuri fani Galen kerrotaan olleen.

Siitä on nyt kulunut liki 20 vuotta, kun ruotsalaisen Dissection-yhtyeen laulaja-kitaristi Jon Nödtveidt tappoi 22. heinäkuuta 1997 ystävänsä kanssa raa'asti algerialaisen homoseksuaalin, saaden teosta seitsemän vuoden vankilatuomion. Hän vapautui vankilasta 2004, tehden lopulta itsemurhan kaksi vuotta myöhemmin, 31-vuotiaana.

Siitä on nyt kulunut reilut 20 vuotta, kun norjalaisen Burzum-yhtyeen laulaja-lauluntekijä Varg Vikernes astui entisen bändikaverinsa ja levypomonsa, Mayhem-yhtyeen kitaristin Euronymousin (os. Öystein Aarseth) ovelle 10. elokuuta 1993 ja murhasi tämän, saaden murhasta sekä useista kirkonpoltoista 21 vuoden mittaisen vankeusrangaistuksen.

Siitä on nyt kulunut reilut 15 vuotta, kun Hyvinkäällä tehtiin 21. marraskuuta 1998 paloittelusurma, missä neljä kaverusta pahoinpitelivät, tappoivat ja lopulta paloittelivat 23-vuotiaan miehen sekä tekivät tälle saatananpalvontaan liittyviä riittejä black metal -musiikin kuuntelun ja kiljunjuonnin lomassa.

Mutta nämähän ovat vain yksttäistapauksia.

Siitä on nyt kulunut reilut kaksi vuorokautta, kun neljä maastopukuista ja huppupäistä miestä astuivat perjantaina 13. marraskuuta 2015 pariisilaiseen Le Bataclan -teatteriin klo 21.40 paikallista aikaa ja aloittivat silmittömän tulituksen.

Tätä kirjoittaessani konserttisalissa kuolleiden uhriluku on jo 89, mutta lukeman uskotaan vielä nousevan.

Näistä viimeisin tragedia on toistaiseksi tuhoisin koko länsimaisen populaarimusiikin historiassa.

– Hämmennys, kirjoitti suomalainen huipputuottaja Mikko Karmila lauantaiseen Facebook-päivitykseensä, johon oli ottanut kuvakaappauksen espoolaisen äärimetalliyhtyeen viikkoa aiemmin olleen keikan settilistasta samaisessa Le Bataclan -klubissa.

Tutkin settilistaa tarkemmin. Oikeastaan tunnen sen sisällön läpikotaisin, olenhan haastatellut Bodomin laulaja-kitaristi Alexi Laihoa puhelimitse vain kolmea päivää ennen yhtyeen Pariisin konserttia.

Settilistan biisien nimet eivät jätä juurikaan tulkinnanvaraa: Minä satutan (I Hurt), Oletko jo kuollut? (Are You Dead Yet?), Veren kehä (Halo of Blood), Bodomin rantaterrori (Bodom Beach Terror), Joka kerta kun kuolen (Everytime I Die), Vihaa minua (Hate Me!), Minä palvon kaaosta (I Worship Chaos), Enkelit eivät tapa (Angels Don't Kill), Verikännissä (Blooddrunk), Vihan jengi tapporetkellä (Hate Crew Deathroll) ja Tuho (Downfall).

Tätäkö se Karmilan hämmennys tarkoitti?

Karmila on tietämättään kylvänyt ajatuksen siemenen, mistä hetkeä myöhemmin Iltamakasiiniin syntyy verkkouutinen varsin raflaavalla otsikolla varustettuna:

"Vihaa minua! Minä palvon kaaosta! Minä satutan! Oletko jo kuollut?" Aiheuttiko suomibändin sanoma Pariisin terrori-iskun!?!

Tekstistä muodostuu nopeasti sivuston luetuin juttu.

Miten sitten Children Of Bodom liittyy Pariisin surmatöihin, vai liittyykö lainkaan? Ei välttämättä mitenkään, joten siksi otsikossa kysytäänkin, aiheuttiko suomibändin SANOMA Pariisin terrori-iskun?

Tämän retorisen keinon opin Yleisradion MOT-ohjelmalta, joka 2001 käsitteli saatanallista ja misantrooppista äärimetallia jaksossaan Saatanalliset sävelet.

"Tuska-festivaaleille black metal musiikki vetää mustapukuisia, synkeitä nuoria tuhansittain joka kesä. Festivaali on Suomen heavy-musiikin ystävien vuoden suurtapahtuma. Mutta hevareita yhdistää toki muukin kuin vain puhdas musiikki. Helsingin vehreässä Kaisaniemessä bailataan kuoleman, veren, koston ja väkivallan merkeissä."

Tämän jälkeen internet räjähti. Niin 2001, niin 2015.

– Nyt puhun koko alan puolesta: Iltamakasiinin otsikkosi oli kaikkien aikojen rimanalitus. Olet sairas, kuten Pop Median verkkotoimittaja Jarkko Fräntilä twiittasi lauantaina.

Useimmat muutkin heviväeltä saamani verkkokommentit kulkivat samoja latuja.

Kun MOT totesi 2001, että "Helsingin vehreässä Kaisaniemessä bailataan kuoleman, veren, koston ja väkivallan MERKEISSÄ", oli seurauksena ohjelman historian suurin palauteryöppy, joka tuotti jopa kantelun Julkisen sanan neuvostoon (JSN).

Päätös oli vapauttava.

Näin historia toistaa itseään. Sen sijaan, että heviväki tutkisi itseään ja ihmisvihaansa, suunnataan kritiikki mieluummin niihin, jotka uskaltautuvat kyseenalaistamaan äärimetalliyhtyeiden tuhoa, kuolemaa, tuskaa ja pimeyttä tihkuvan sanoman.

Sanoma, joka tuntuu kovinkin luotaantyöntävältä ja vastenmieliseltä Pariisin kaltaisten tapahtumien myötä.

Suomalaisen äärimetallin radikalisoituminen kuvastaa vain genren suurempaa ongelmaa, mistä olen tällekin verkkosivustolle kirjoittanut tänä vuonna jo useampaan otteeseen.

Kun venäläinen Korrozia Metalla oli tänä keväänä ilmoitettu saapuvaksi esiintymään Helsingin keskustassa sijaitsevaan hevibaariin, uutisoi antifastistinen Varis-verkosto yhtyeen rasistisesta ja fasistisesta sanomasta verkkosivuilleen.

Julkinen paine ajoi hevibaarin lopulta vaatimaan yhtyeen siistimään show'taan. Samoihin tiloihin myöhemmäksi ajankohdaksi buukattu natsikeikka siirrettiin lopulta turkkilaiseen pizzeriaan Koillis-Helsinkiin.

Tässä tilanteessa ei enää tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Kun fasismia vastustavan Varis-verkoston boikotti sai useat hevibaarin asiakkaat äänestämään jaloillaan ja ilmoittamaan boikotoivansa yritystä jatkossa, nousivat monet äärimetallistit puolustamaan hevibaarin oikeutta järjestää natsikeikkoja sananvapauteen vedoten.

He siis ilmoittivat puolustavansa fasismia, vaikka kyseinen aatemaailma perustuu juuri sananvapauden kitkemiselle!

Tuntuukin siltä, että voidakseen kuunnella äärimetallia vuonna 2015, täytyy olla rasisti tai fasisti – tai vähintäänkin omaksua perussuomalaisten maahanmuuttokriittinen aatemaailma.

Entä sitten jos ei aio tai halua?

Turha enää ihmetellä, jos ja kun metallin suosio hiipuu hiipumistaan, kun kuulijakuntaan kelpaavat vain kapeakatseisimmat ja umpimielisimmät ääliöt.

Enää äärimetallistien radikalisoituminen ei enää yllätä yhtä paljon, kun näiden natsikeikkojen puolustajat käskevät puoli vuotta myöhemmin myötätuntoa ja rakkautta toivottavan sosiaalisen median käyttäjän painumaan "vittuun".

– Mä haluan kaikille vaan tuhoa, kuolemaa, tuskaa ja pimeyttä, niinhän se Azazelin laulaja höyrysi 2011.

– Sun kantsii varoo mitä sä haluut sillä sä voit saada sen, kuten suomalainen rocklegenda Andy McCoy osuvasti totesi jo 1980-luvulla.

Ymmärrän nuorta ja vähän varttuneempaakin angstista ja itsetuhoista hevaria, olenhan ollut sellainen itsekin.

Ymmärrän myös Children Of Bodomin laulaja-kitaristi Alexi Laihoa, joka on kirjoittanut ihmisvihaa, kuolemaa ja pimeyttä tihkuvia tekstejä purkaakseen patoutumiaan.

Ymmärrän jopa sitä äärimetallistia, joka toivottaa vääräuskoisten empatianosoitukset "vittuun", koska moisen heikkouden osoittaminen ei sovellu näiden uljaiden metallisotureiden aatteeseen.

Vain seitsemän päivää aiemmin Laiho oli laulanut samaisessa salissa lauluja kuten Minä satutan, Veren kehä, Vihaa minua, Minä palvon kaaosta, Enkelit eivät tapa, Verikännissä, Vihan jengi tapporetkellä, Tuho ja Oletko jo kuollut?

Joku toinen voisi nähdä symboliikkaa siinä, että kun luomiskertomuksessa Jumala seitsemäntenä päivänä lepäsi, niin pahuuden voimat tulivat Pariisissa panemaan Laihon profetiat toteen viikkoa myöhemmin.

Tuhoa, kuolemaa, tuskaa ja pimeyttä tilattiin, tuhoa, kuolemaa, tuskaa ja pimeyttä saatiin.

Sattumaako?

– Mielestäni tulkinta on oikea, uskonnot voivat todellakin olla pahaksi ihmisille, totesi yhdysvaltalaisen kristillisen rockyhtyeen Fireflightin basisti Wendy Drennen Iltamakasiinille lauantaina Suomen Turussa, antaen täten synninpäästön suomalaisille äärimetallisteille Pariisin tapahtumien pohjalta.

– Uskon, että jos jumiudut liikaa uskontoihin, saatat tuolloin kohdata enemmän fanaattisiin ihmisiin, jotka tekevät hulluja asioita. Oman yhtyeemme viesti on aina pohjautunut Jumalan rakkauteen, basisti vakuuttaa.

Suomeen floridalainen Fireflight oli saapunut lauantain pääesiintyjäksi Turun HK Areenan Maata näkyvissä -sisäfestarille, joka on Suomen suurin vuosittainen kristillinen nuorisotapahtuma.

– Valitettavasti ihmisten käsitys kristinuskosta tai muista uskonnoista johtuu toisista ihmisistä eikä näiden uskontojen opeista. Ihmisistä, jotka panevat siihen oman kierteensä ja räätälöivät sen omiin tarpeisiinsa, lisää Fireflightin kitaristi ja basistin aviomies James Drennen.

– Ja me olemme kaikki inhimillisiä, me kaikki teemme virheitä. Joten jos uskosi on inhimillisissä käytännöissä, niistä tulee löytymään vikoja sekä virheitä, basisti arvioi.

Nainen itse varttui todella tiukassa kristillisessä kodissa, missä noudatettiin Raamatun oppeja todella tarkasti. Vasta kun hän irtautui kodistaan, löysi hän todellisen uskonsa.

– Jos sinulla on todellinen suhde Jumalaan, ei kyse ole uskonnoista vaan armosta ja rakkaudesta. Valitettavasti maailmaan mahtuu paljon uskontoja, mitkä opettavat täysin erilaisia ajatuksia. On surullista, että niin monet ovat niin ansassa ajatustensa kanssa, että Pariisin kaltaiset tapahtumat ovat mahdollisia, Wendy Drennen suree.

– Metalli on uskontomme, lausui puolestaan yhdysvaltalaisen Manowar-yhtyeen basisti ja lauluntekijä Joey DeMaio minulle helmikuussa 1994 Helsingin Kulttuuritalolla, haastatellessani miestä edesmenneeseen Suosikki-lehteen.

Niinpä niin, miellä kaikilla on omat uskontomme ja uskomuksemme.

– Mä haluan kaikille vaan tuhoa, kuolemaa, tuskaa ja pimeyttä, kuten Azazelinkin laulaja messusi.

Siitä on nyt kulunut reilut kahdeksan vuotta, kun 18-vuotias Pekka Eric Auvinen astui 7. marraskuuta 2007 hieman ennen keskipäivää Tuusulan Jokelassa sijaitsevaan koulurakennukseen, surmaten pienoispistoolilla ensin kahdeksan henkeä ja lopulta itsensä.

Omassa Youtube-profiilissaan hän nimesi suosikkiartisteikseen myös suomalaisia äärimetallisteja kuten Children Of Bodom ja Impaled Nazarene.

Sattumaako?

– Muistakaa, että tämä on minun sotani, ideani ja suunnitelmani. Älkää syyttäkö muita teoistani, vanhempiani tai ystäviäni. Pidin suunnitelmani aina itselläni. Älkää syyttäkö katsomiani elokuvia, kuuntelemaani musiikkia, pelaamiani pelejä tai lukemiani kirjoja. Niillä ei ollut mitään tekemistä tällä. Tämä on yhden miehen sota ihmiskuntaa, valtioita ja heikkomielisiä massoja vastaan! Ei armoa yhteiskunnan pohjasakalle! INHIMILLISYYS ON YLIARVOSTETTUA! On aika palauttaa LUONNON VALINTA & VAHVIMPIEN SELVIYTYMINEN takaisin raiteilleen.

Näin Auvinen manifestissaan 2007.

Auvisen tiedetään olleen SSRI-mielialalääkityksellä, mitkä kummittelevat myös useiden muiden selittämättömien veritöiden taustalla, kuten norjalaisen Anders Behring Breivikin 77 hengen massamurhissa kesällä 2011 sekä saksalaisen lentäjän Anders Lubitzin kuluneen kevään 150 hengen lentosurman tapauksissa.

Mutta koska suurin osa äärimetallin kuuntelijoista tai onnellisuuspillereiden käyttäjistä eivät koskaan syyllisty surmatöihin, lasketaan Auvisenkin kaltaiset esimerkit vain onnettomiksi yksittäistapauksiksi.

Yksittäistapauksiksi, joita amerikkalainen SSRI-stories -sivusto listaa tällä hetkellä jo yli 6000 kappaletta.

Kun ääri-islamistiset uskonsoturit tekevät aseellisen hyökkäyksen vihaamaansa länsimaista kulttuuria vastaan, vaativat eräät jopa kaikkien islaminuskoisten päätä pölkylle.

Samalla äärimetallistit saavat laulaa tuhosta, kuolemasta, tuskasta ja pimeydestä koko sydämensä kyllyydestä sananvapauden ja taiteen nimissä.

Pimeitä mietteitä hautovat äärimetallistit eivät näe suossa rämpiessään, että heidän kuolemankaipuunsa ja synkät serenadit muistuttavat juuri niistä hirmuteoista, joita erilaiset uskonterroristit ympäri maailman kylvävät ja toteuttavat.

Kaiken tämän tuhon, kuoleman, tuskan ja pimeyden keskellä ahdistunut, masentunut ja pelokas äärimetallisti vaatii sitten verkossa uskonpuhdistuksia sekä rajoja kiinni sodan kauhuja Lähi-Idästä pakeneville pakolaisille luettuaan ensin Suomesta maanpakoon lähteneen tuomitun väkivalta- ja huumerikollisen tuottamia aseenteellisia ja värittyneitä artikkeleita.

– Suvakkiälymystö SPR:n avustuksella on avannut Suomen portit terroristeille. Rahaa kerätään ja töppösiä kudotaan maahanmuuttajaukoille. On turha kuvitella, etteikö heidän joukossaan olisi terroristeja tänne jo tullut. Valtamedia on suvakkien hanskassa. Lukekaa MV-lehteä. Se on tällä hetkellä ainoa media, joka kertoo karun totuuden maahanmuutosta.

Näin kirjoitti perussuomalainen kansanedustaja Teuvo Hakkarainen omille Facebook-sivuilleen heti Pariisin terrori-iskujen jälkeisenä aamuna klo 9.57. Vaikka mies on sittemmin muokannut viestiään diplomaattisempaan muotoon, on viesti selvä: maahanmuutto aiheuttaa terrorismia.

Samaan aikaan, kun suomalaismiehet alkavat heilua aseiden kanssa vastaanottokeskusten liepeillä, suunnaten aseensa vaikka sodan kauhuja paenneita lapsia kohti.

Sattumaako?

Suomen tunnetuin ja äänekkäin maahanmuuttokriitikko on uskonrauhan rikkomisesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan 2014 sakkorangaistukseen tuomittu perussuomalainen europarlamentaarikko Jussi Halla-aho.

Harvempi ehkä tietää tai muistaa, että myös Halla-aholla on historiaa laulaja-kitaristina Blashemia-nimisessä speed metal -yhtyeessä.

Sitä emme saa enää koskaan tietää, mitä Halla-aho olisi jatkossa laulanut, mutta kenties jotakin tällaista:

– Profeetta Muhammad oli pedofiili, ja islam on pedofilian pyhittävä uskonto, siis pedofiiliuskonto. Pedofilia on Allahin tahto. Ohikulkijoiden ryöstely ja verovaroilla loisiminen on somalien kansallinen, ehkä suorastaan geneettinen erityispiirre, kuten Halla-aho kiteytti raastupaan ja tuomioon johtaneessa blogikirjoituksessaan 2008.

Kuvitelkaa tuo ylle kirjoitettu vaikkapa Lord Satanachian tulkitsemaksi, niin löydätte Halla-ahon sanoman alkulähteen.

Nykyisten tietojen valossa en tiedä mitä minun pitäisi pelätä enemmän: sotaa ja ISIS:tä pakenevia pakolaisia vai ISIS:tä ja pakolaisia kyttääviä aseistautuneita kantasuomalaisia, joiden tietolähteenä toimivat perussuomalaiset kansankiihottajat sekä uskomusjournalismia tuottavat vaihtoehtomediat.

Tai totta puhuen, tiedänhän minä.

Aamulehden toimittaja Tuomas Rimpiläinen ihmetteli sunnuntaina 16. marraskuuta 2015 Facebookissa, miten maamme "isänmaalliset" rasistit on oikein saatu houkuteltua ulkomailta johdettuun Suomen-vastaiseen toimintaan.

– Mitä vittua -lehden rasistinen saasta on jostain syystä joillekin niin vastustamatonta, että he jakavat sitä siitä huolimatta, että lehden pyörittäjä Ilja Janitskin sekoittaa materiaaliin jatkuvasti Venäjän propagandaa. "Isänmaalliset" kansalaisemme siis levittävät Venäjän propagandaa, jonka tarkoitus on kylvää epätasapainoa Euroopan Unionin valtioihin kuten Suomeen, Rimpiläinen kirjoittaa.

Ja kun yhteiskunnallinen tasapaino järkkyy niin kansallisesti kuin kansainvälisesti, naureskelee vaihtoehtomedian päätoimittaja Espanjan lämmössä synnyttäessään eripuraa ja epäluuloa entisen kotimaansa kansalaisten välille klikkauksia kalastellessaan.

"Maahanmuuttokriittiset" perussuomalaiset poliitikot hierovat puolestaan käsiään, kun yksinkertaisemmat suomalaiset äärimetallistit omaksuvat heidän retoriikkansa ja alkavat kuuiaisesti sylkeä ihmisvihaansa ja rasismiaan mestarinsa oppien pohjalta.

Kiitollisuutta kokevat varmasti myös monet muut yhteiskunnalliset toimijat tehdessään itsensä tärkeiksi toimintansa kautta.

Alkoholivalmistajat kiittävät, kun ahdistuksesta ja masennuksesta kärsivä henkilö käyttää heidän tuotteitaan niin iloon kun suruunkin.

Huumeteollisuus kiittää, kun lailliset päihteet eivät enää riitäkään, vaan kansalainen päättää turvautua laittomiinkin aineisiin iloonsa tai suruunsa.

Musiikkiteollisuus kiittää, kun alkoholiin tai muihin aineisiin seonnut artisti sekoilee tai kirjoittaa myyviä lauluja omasta ahdistuksestaan tai masennuksestaan.

Pornoteollisuus kiittää, kun heidän tarjoamaa viihdettä käytetään ahdistuksen ja masennuksen purkuun.

Lääketeollisuus kiittää, kun ahdistuksesta ja masennuksesta kärsivä henkilö päättää hakea apua terveydenhuollon ammattilaisilta.

Viranomaiset kiittävät, kun potentiaalinen itsemurhakandidaatti turruttaa itsensä mielialalääkkeillä ja lähtee joukkosurmaamaan.

Poliitikot kiittävät, kun kansalaiset keskittyvät kinastelemaan keskenään sen sijaan, että he kohdistaisivat huomionsa ylikansallisten yritysten kansallisomaisuuden kuppaamiseen.

Aseteollisuus kiittää, kun heidän tuotteitaan käytetään niin joukkosurmaamiseen kuin joukkosurmien estämiseen.

Armeijat kiittävät, kun ihmisten pelko räjähtää käsiin ja sotaväkeä tai puolustusvoimia tarvitaan takaamaan kansalaisten ja poliitikkojen turvallisuus.

Sairaalat kiittävät, kun heidän ammattitaitoaan pelastustöissä tarvitaan aseellisten yhteydenottojen seurauksena.

Media kiittää, kun voi raportoida meitä ympäröivistä kauheuksista mahdollisimman dramaattisesti ja myyvästi.

Matkapuhelinvalmistajat ja sosiaaliset mediat kiittävät, kun heidän tuotteitaan ja palveluitaan käytetään meitä ympäröivien kauheuksien raportoimiseen sekä uuden ahdistuksen ja masennuksen synnyttämiseen.

Kaiken tämän jälkeen kaikkien aikojen rimanalitus on silti Iltamakasiinissa ollut otsikko.

– Olet sairas, kuten kollegani diagnoosi kuului.

En enää edes jaksa miettiä, pitäisikö tässä itkeä vai nauraa.

Tuntuu, että elämme tällä hetkellä sairaassa maailmassa, keskellä hyvän ja pahan taistelua, pimeyden ja valon, rakkauden ja vihan, empatian ja itsekkyyden, egon ja sielun.

Kenen joukoissa sinä seisot, kysyi Yö- ja Oz-yhtyeistä tuttu basisti Jay Lewis hiljattain Facebookissa, julkaistessaan valokuvan egon ja sielun välisistä eroista verkkokavereilleen.

Tuon kuvan tulkinnan perusteella ego palvelee valheellista minää, eripuraa, syyttelyä, vihamielisyyttä, katkeruutta, ylpeyttä, valittamista, kateutta, vihaa, voimaa, materialismia, hulluutta, sotaa, kylmyyttä, menneisyyteen ja/tai tulevaisuuteen takertumista, suvaitsemattomuutta, omaa tärkeyttä, itsekkyyttä, itsensä kiistämistä ja tekemistä.

Sielu puolestaan edustaa oikeaa minää, jossa yhteinen etu menee oman edun tavoittelun edelle. Sielu edustaa myös yhtenäisyyttä, ymmärrystä, ystävällisyyttä, anteeksiantoa, rakkautta, kiitollisuutta, yhdessä iloitsemista, onnellisuutta, nöyryyttä, henkisyyttä, viisautta, rauhaa, sympatiaa, tässä hetkessä elämstä, suvaitsevaisuutta, yhteisön tärkeyttä, epäitsekkyyttä, itsensä hyväksymistä, sosiaalista hyväksymistä, yksinkertaisuutta ja silkkaa olemista.

– Itse olen kulkenut puolet elämästäni egon ehdoilla eikä siitä ole koskaan koitunut mitään kovin positiivista lopputulosta missään asiassa, tunnusti suomirockin veteraani päivityksessään.

– Siksi olen koittanut muuttaa suuntaa pikku hiljaa ja antanut sielulle mahdollisuuden parantua ja kehittyä. Aika näyttää miten pitkälle pääsen.

Näistä määritelmistä saattaa löytyä vastaus äärimetallistien, maahanmuuttokriitikoiden ja ISIS-taistelijoiden samanhenkisyyteen, samanmielisyyteen ja misantropiaan.

– Tappakaa kaikki kristityt, mitä voitte löytää. Kristityt löytää helposti. Voitte käyttää mitä tahansa, esimerkiksi autoa. Prosessoi kohteesi. Mitä suurempi sitä parempi. Mutta jos tämä on vaikeaa, jihadissa (pyhässä sodassa) on tärkeämpää yksinkertaistaa ja tehdä työ nopeammin. Videoikaa prosessi ja ajakaa ihmisten päälle ohittaessanne, kirjoitti ISIS-järjestön indonesialainen puhemies Abu Karimah sosiaaliseen mediaan elokuussa 2015.

Kristittyjen tappamiseen Children Of Bodomkaan ei sentään yllytä, mutta rankkoja aiheita yhtye ei ole urallaan kaihtanut, kuten bändin Pariisin keikan settilistastakin voitiin päätellä.

– Jos haluatte rauhaa, valmistautukaa sotaan, kuten Alexi Laiho lauloi Bodomin vuonna 2005 julkaistulla albumilla Are You Dead Yet?

Onko suomalaisella äärimetallistilla, jihadistisella uskonsoturilla ja maahanmuuttokriittisellä poliitikolla sittenkin enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroavaisuuksia?

Pariisin tragedia edustaa vain jäävuoren huippua. Jossakin kaukana vieraalla maaperällä pommit paukkuvat ja aseet laulavat tälläkin hetkellä verirahoja sotateollisuuden pohjattomaan kitaan. Pariisin tapahtumat toivat tämän totuuden vain näköpiiriimme mitä makaaberimmalla tavalla, hyökkäyksellä keskelle rock-konserttia.

Kun aikaa kuluu, huuhtoutuvat nämäkin tapahtumat mielistämme uusien tieltä.

Kunnes jossakin joku tai jotkut päättävät jälleen vuodattaa verta uskonsa nimissä samaan aikaan, kun Children Of Bodom kiertää reilun parin viikon päästä Suomea esittämässä lauluja kuten Minä satutan, Veren kehä, Vihaa minua, Minä palvon kaaosta, Enkelit eivät tapa, Verikännissä, Vihan jengi tapporetkellä, Tuho ja Oletko jo kuollut?

Vaikka muitakin laulun aiheita varmasti löytyisi.

– Jokaiselle sukupolvelle on tärkeää kokea viime sotien ihme, julisti perussuomalainen puolustusministeri Jussi Niinistö Yleisradion haastattelussa 31. lokakuuta 2015.

Onko todella?

– Nykypolvet haluavat tietää, mitä isoisät ja isät todella kokivat taisteluissa ja muualla sodan melskeessä. Nyt on myös viimeiset hetket kuulla aikalaisia, puolustusministeri vakuutti.

No, kuunnellaan.

– Sota-aikojen haikailu on yksinomaan sairasta. Kukaan sodista selvinnyt ei kaipaa sota-aikoja takaisin, totesi 81-vuotias isäni minulle viime viikolla.

– Minusta se, mitä edesmennyt isoisäsi opetti pojalleen on oikein hyvä ajatus: tärkeintä on olla hyvä ihminen, tekstasi Pariisin kauhuista järkyttynyt 72-vuotias äitini minulle eilen iltapäivällä.

Toistetaan lause vielä kertaalleen.

Tärkeintä on olla hyvä ihminen.

Sairastako?

EDIT ma 16.11.2015 klo 21.50: Mestarituottaja Mikko Karmila pyysi välittämään seuraavan viestin Iltamakasiinin lukijoille blogikirjoitukseni luettuaan: "Aika vittumaista käyttää mun kommenttia siinä mielessä, että mä olisin halunnu tehdä pointin niistä Bodomin biisinnimistä. Ainoo pointti oli päivämäärä (keikka oli samassa paikassa edellisenä perjantaina), ja toi oli eka linkki joka tuli vastaan. Se nyt sattui olemaan settilistoja keräävä sivusto. No, en tietenkään painottanut erikseen että "tsiigatkaa päivämäärää!", joten hutkiva journalisti teki omat johtopäätöksensä... En ehkä osannut siinä vaiheessa sanoa muuta kuin "Hämmennys"."

Written by:

Nalle Österman

Ota yhteyttä

Kommentit (3)

Kommentit

Mielenkiintoinen teksti taiteen etiikkaa koskevasta ikuisuuskysymyksestä. Jäsentymätön tosin, ja jäsentymättömyydessään asioita enemmän sotkeva kuin määrittävä. Sekaisin menevät todellisuus ja teos, tekijä ja teos jne. Blogitekstin ei tarvitse olla tieteellinen, mutta silloin kun kirjoittaja tarttuu tällaiseen klassikkokysymykseen aiempiin poohdintoihin, so. tässä tapauksessa taiteen etiikkaan ja teoriaan, tutustuminen voisi auttaa jäsentämään niitä omia mielipiteitä.

Metallimusiikin etiikkaa ja moraalia pohdittaessa on hyvä miettiä taiteen autonomian asemaa. Siis jos taiteelta edellytetään moraalista sanomaa, kuten hyvän elämän edistämistä, kuka määrittelee tuon hyvän elämän? Voiko määrittelyn luovuttaa taiteen ulkopuolelle? Muistoissa on Hitlerin rappiotaiteen näyttely ja kirjaroviot. Tai mikä muu hyvänsä diktatoorinen määrittely.

Voiko taiteelta edellyttää moraalia ylipäänsä? Taiteen eräs tehtävä kun on näkyväksi tekeminen, näkyvän muodon antaminen sellaiselle yhteisössä esiintyvälle, jota ei voi käsittein, so. tieteen keinoin lähestyä. Tuska ja ahdistus, väkivaltaiset tunteet ovat tällaisia. Jos niiden tarkastelu taiteen keinoin kielletään, katovatko nämä tunteet?

Sitten on sielä kysymys todellisuuden ja esityksen, faktan ja fiktion välisestä erosta. Se, samoin kuin taiteen autonomia liittyy myös tekijän oman ja teoksen ilmentämän etiikan ja moraalin välisiin eroihin. Kärjistäen: tekijän paskamaisuus ei säännönmukaisesti tuota kyseenalaisia teoksia.

Edellisiä kysmyksiä on tutkittu taiteen filosofiassa ihmiskunnan alusta saakka.
http://filosofia.fi/node/4178
http://filosofia.fi/node/4178#Taiteilijan vastuu ja taiteen päämäärä

K.T.

Ensinnäkin, kuten Nalle hyvin tiedät, metallimusiikissa on ollut ääriaineksia jo kauan. Ehkä noin kolmisenkymmentä vuotta eli siitä alkaen, kun varsinkin Norjassa metallimuusikot alkoivat ottaa Venomin satanismia kieli poskessa -meiningin aivan liian tosissaan. (Syytä tähän en tiedä, ehkä joku viisaampi viisi sen meille kertoa?). Ylivoimainen enemmistö metallibändeistä on kuitenkin sanomaltaan jotain aivan muuta kuin ääri-ideologioiden ylistämistä.

Toisaalta, entä sitten vaikka metallimusiikki olisikin täynnä vihaa? Se on genre, joka vetoaa vihaisuudellaan vihaisiin teineihin. Ja teinien elämä on äärimmäisiä tunteita täynnä. Minä voisin puolestani väittää, että Halo-pelisarja johtaa terrorismiin, koska siinä ammutaan "alieneita". Ei se tietenkään niin ole. Pelit ovat vain viihdettä, kuten musiikki ja elokuvatkin. Ne voivat toki vaikuttaa mieleltään jo muutenkin sairaisiin ihmisiin, mutta terveisiin ihmisiin niillä ei ole vaikutusta. Paitsi tietty jos pelaa pelejä aamusta iltaan ja illasta aamuun... Mutta se on jo eri asia.

Ymmärrän silti Nallen pointin tekstissä. Keski-ikäistynyt vanha hevari joutuu aina välillä miettimään, mikä on metallin sanoma oikeasti ja koskettaako se loppujen lopuksi enemmän teinejä kuin häntä itseään.

Munkeroinen

Heräsi tässä ajatus siitä miten helposti tuomitsemme "ne muut", mutta oma tonttimme on putipuhdas.

"Paitsi tietty jos pelaa pelejä aamusta iltaan [..] mutta se on jo eri asia."

Mutta sehän on kuitenkin eri asia kuin se, että kulkee napit korvissa 24/7?
Uhrataan elämäntapapelaajat jotta elämäntapamuusikoita ei alettaisi syyllistämään.

Einbusch

Helsingin Uutiset - puheenaiheet

Iltamakasiini Twitterissa