Konsertti: Amaranthe on muovisen kännykkäsukupolven metallituote

Laulajatar Elize Ryd on Amaranthen katseenvangitsija.

Universal Music / Spinefarm

<p>KONSERTTI &nbsp; Ruotsalais-tanskalaisen Amaranthen viiden keikan Suomen-kiertue päättyi loppuunmyytyyn esiintymiseen Turkuun eilen sunnuntaina 15. helmikuuta 2015.</p>

Ikea. Volvo. Saab. H & M. Abba. Ericsson. Lindex. Nilson Shoes. Tiger of Sweden. KappAhl. Björn Borg. Gina Tricot. Bikbok. Vagabond. Dinsko. Adlibris. Cdon.com. Spotify. 

Kaikki tunnettuja ruotsalaisia tuotemerkkejä, jotka ovat luoneet kuvan dynaamisesta ja osaavasta kansakunnasta, joka osaa paketoida ammattitaitonsa houkutteleviin kuoriin.

Tähän listaan voi kaikesta päätellen lisätä nyt myös ruotsalais-tanskalaisen metalliyhtyeen Amaranthen.

Vuonna 2009 perustettu sekstetti on jo uransa alkuvaiheista lähtien ollut ahkera vieras Suomen keikkakentillä. Sitten 13. huhtikuuta 2010 Helsingin Nosturissa tapahtuneen ensiesiintymisensä  jälkeen bändi on Setlist.Fm -verkkopalvelun laskurin mukaan nähty maassamme jo 26 kertaa.

Viime viikolla lista täydentyi viidellä keikalla, kun yhtye esiintyi ennen Turkua Tampereella, Jyväskylässä, Seinäjoella ja Helsingissä. Valtaosa keikoista oli myyty loppuun jo ennakkoon, niin myös Turun Klubi.

Amaranthe on siitä jännittävä yhtye, että sillä on peräti kolme solistia. Yhtyeen katseenvangitsija on silti edustuskelpoinen enkelikasvo Elize Ryd, 30, jonka ulkonäkö ja ääni ovat varmasti helpottaneet yhtyeen läpimurtoa koko kansan uudeksi metallisuosikiksi.

Mustaan nahkatakkiin, mustaan nahkamekkoon, mustiin verkkosukkahousuihin ja mustiin korkokenkiin pukeutuneella Elizellä on suomalaisittain kotikenttäetu siksi, koska hän on palvellut muun muassa Stratovariuksen entisen nokkamiehen Timo Tolkin Avalon-projektia, paikannut keikalla Nightwishista kesken kiertueen eronnutta Anette Olzonia sekä kiertänyt Suomea myös Raskasta joulua -projektin puitteissa.

Bändin miespuoliset laulajat Jake E ja örisijä Henrik Englund tietävät tämän varmasti itsekin, antaen Elizen loistaa aina tarpeen vaatiessa  tuohan kaunotar heillekin leivän pöytään.

 Minä rakastan sinua niin paljon, kuuluu yksinäisen miehen ääni ruotsiksi katsomosta keikan puolivälissä.

Elize näyttää punastuvan ja hieman häkeltyvän tästä kohteliaisuudesta, mikä saa muun yleisön hekottelemaan hyväntahtoisesti ja antamaan sympatiaa kommentin esittäjälle. Amaranthella näyttää selvästikin olevan hyvä suhde yleisöönsä.

Samalla Amaranthe on selvästi myös älypuhelinaikakauden metallituote. Kun edellisiltana Moonsorrow-yhtyeen laulaja-basisti Ville Sorvali ripitti yleisöä Turun Klubilla kännykkäkameroiden käytöstä, ei kontrasti olisi voinut olla suurempi, kun Elize nappasi kännykän fanilta ja kuvasi itsensä ja yleisönsä siihen valkoisilla hampaillaan kauniisti hymyillen.

Nämä kaverit tietävät olevansa ammattitaitoisia, kauniita, komeita, veistoksellisia, valokuvauksellisia ja tyylikkäitä, eivätkä häpeä poseerata kymmenien kännykkäkameroiden salamavalojen ristitulessa.

Amaranthen muovinen imago on täydellisessä sopusoinnussa yhtyeen musiikin kanssa. Imperiumi-metallisivuston toimittaja Jerry Kurunen keksi taannoin osuvan luonnehdinnan kuvaillessaan bändiä "ruotsinlaivaheviksi"  eli riittävän salonkikelpoiseksi metallibändiksi jopa Itämeren risteilijöille.

Myös diskohevi, muotihevi ja muovimetalli voisivat olla osuvia määritelmiä.

Lyhyesti Amaranthen musiikkia voisi kuvailla yhdistelmäksi amerikkalaisen White Zombien teollisuusmetallia Abba-filtterin läpi soitettuna. Toki yhtyeen musiikkiin kuuluu muitakin elementtejä esimerkiksi silloin, kun yhtye herkistelee balladinomaisissa kappaleissa, mutta pääasiassa yhtye on konseptoinut tyylinsä samoin tavoin kuin esimerksi amerikkalainen punk rock -legenda The Ramones aikoinaan.

Tuttua, turvallista ja helppoa  vähän kuten ruotsinlaivan seisova pöytä. Jokaiselle jotakin ja kaikille kaikkea. Silmänruokaa ja tarttuvia kertosäkeitä, örinää ja rajuja riffejä. Yleisökin näyttää laumalta taviksia odottamassa pääsyä ruotsinlaivan buffet-pöytään  erikoisempien metallimusiikin alalajien eksentrisemmät kuluttajat loistavat näissä karkeloissa poissaolollaan.

80 minuutin ajan Amaranthe tarjoilee yksinkertaista ja helposti sulateltavaa ruotsinlaivaheviä iloisesti jammaavalle juhlakansalle, jotka eivät kaipaa haasteita vaan ainoastaan kivaa metallia, jonka tahdissa on mukavaa tanssata ja bailata.

 Olemme köyhiä, joten muistakaa ostaa meidän paitoja. Suomi on ainoa maa, jolle olemme teettäneet peräti kaksi omaa paitamallia. Jos ostatte niitä tarpeeksi, saatamme teettää vielä kolmannen, yhtyeen basisti Johan Andreassen mainostaa ennen encoreita, alleviivaten Amaranthen luonnetta kaupallisena tuotteena.

Illan toiseksi viimeisenä lauluna kuultu radiohitti Drop Dead Cynical tuntuu aiheuttavan yleisössä eniten liikehdintää, mutta illan aikana kuultu kappalemateriaali on niin tasavahvaa ja Amarantheksi tunnistettavaa, että oikeastaan mikä tahansa laulu yhtyeeltä sopisi singleksi, jos sitä vain luukutettaisiin tarpeeksi radiossa. Siksi Amaranthe on oikein kelvollinen kevytmetallituote, jonka tarkoituksena ei ole tarjota mitään sen ihmeellisempää kuin kevyttä metalliviihdettä sitä janoaville aivottoman toimintaelokuvan tavoin.

Ruotsalaiset tekivät sen taas.

Katso videonäytteet Amaranthen Turun keikalta kappaleiden True ja Call Out My Name muodossa oheisista linkeistä.