Kirja: Ruotsalaisen Nordmanin elämäkerta hakee vertaistaan rockbiografioiden joukossa

Håkan Hemlin & Anders Tengner: Förlist – Mitt liv och Nordman (Bokfabriken)

10/10

Bokfabriken

Laulusolisti Håkan Hemlin (edessä) ja lauluntekijä Mats Wester (takana) muodostavat Nordman-yhtyeen ytimen.

Facebook

<p>ARVOSTELU &nbsp; Nordmanin laulusolistin Håkan Hemlinin elämäkerta osoittaa raadollisesti, miksi Ruotsissa ollaan suomalaisia edellä niin monella eri elämänalueella.</p>

Nordman räjäytti pankin 1990-luvulla niin kotimaaassaan Ruotsissa kuin itäisessä naapurimaassaan Suomessa. Pelkästään Ruotsissa duon 1994 julkaistu debyyttialbumi möi käsittämättömästi yli puoli miljoonaa kappaletta ja Suomessakin yli 60 000 levyä – uskomaton määrä ruotsinkieliselle albumille.

Nordmanin jälkeen vastaavan tempun on Suomessa pystynyt tekemään lähinnä Kent-yhtye.

Mats Westerin säveltämän mahtipontisen paisuttelun ja ajattomien kansanmusiikkisävelmien symbioosin läpimurron mahdollisti kuitenkin laulusolisti Håkan Hemlin – teiniäidin ja alkoholisti-isän hoteissa kasvanut juureton pikkukriminaali, jonka ponnekkaat ja alkukantaiset laulusuoritukset loihtivat musiikillisesti massasuosioon tarvitun kontrastin.

On käsittämätöntä, suorastaan jopa rikollista, ettei Håkan Hemlinin fantastista elämäkertaa Förlist (suom. Haaksirikkoutunut – Elämäni ja Nordman) ole vielä käännetty suomeksi ottaen huomioon, miten suosittu Nordman on Suomessa ollut. Teoksen takakannesta löytyykin valokuva, missä Nordman-kaksikolle ojennetaan Ruisrockin päälavalla Suomen lipuilla varustetut jalometallilevyt kymmenien tuhansien suomalaisten hurratessa miesten takana.

Teoksen ydin löytyy kysymyksestä, mitä tapahtuu juurettomuudesta kärsineelle pojalle, kun hän saa maistaa mammonaa? Hemlinin ensimmäinen rojaltishekki myydyistä levyistä on yli miljoona kruunua (n. 125 000 euroa päivän kurssin mukaan, tuohon aikaan vielä enemmän). Ja tämä on vasta alkua.

Sitten juhlitaan. Aiemmin pilvenpoltosta ja alkoholista nautiskellut lahjakkuus pääsee kovemman kaman makuun – ja rakastuu amfetamiiniin. Siinä sivussa on tehty lapsiakin.

Rock-elämäkertoja on kahdenlaisia – auktorisoituja sekä ilman asianomaisen kohteen lupaa kirjoitettuja teoksia. Jälkimmäisiä on tavattu usein kutsua sensaatiohakuisiksi, kun näiden kirjoittajat pyrkivät kaivamaan mahdollisimman paljon sensatiolistista törkyä teoksen myyntiä vauhdittamaan.

Förlistin kirjoittaja, pitkän linjan ruotsalainen rocktoimittaja Anders Tengner on kirjoittanut sellaisen itsekin ruotsalaisesta kitarasankarista Yngwie J. Malmsteenista.

Vastaavasti näiden auktorisoitujen biografioiden pahin akilleen kantapää usein on, että kohde pyrkii luomaan itsestään mahdollisimman hyvän kuvan valikoidessaan, mitä puolia haluaa itsestään korostaa ja mitä jättää vähemmälle huomiolle. Auktorisoiduissa elämäkerroissa kohteen etu ajaa usein lukijan edun edelle, jolloin ympäripyöreä jorina johtaa tylsään lopputulokseen.

Förlist on eri maata. Tengner ei jätä yhtäkään kiveä kääntämättä, kun hän Hemlinin luvalla kaivaa solistin elämän pahimmat kipupisteet suurennuslasin alle. Perhekriisit, huumehelvetti, katoamistemput, keikkaperuutukset, huumeiden salakuljetukset, keikkasekoilut Suomessa, piikkinarkomaaniksi ajautuminen, ajokortitta ajot päihtyneenä, veropetokset, vankilatuomiot, kavereiden kuolemat...

Kaikesta tästä syntyy kokonaisuus, jonka rinnalla Mötley Crüe -yhtyeen hörypäinen sekoilu Törkytehdas-kirjassa saa nuo amerikkalaiset pahikset näyttämään pyhäköulupojilta.

Förlistiä lukiessa havahtuu huomaamaan, miten takapajuista, pysähtynyttä ja tylsää suomalainen musiikkikirjoittaminen suurimmaksi osaksi on. Mene ja tiedä, ehkä tästä syystä Förlistiä ei halutakaan kääntää suomalaisille, ettei tämä karmiva totuus paljastuisi näin raadollisesti?

On helpompi haukkua pakkoruotsia kuin kehittää itseään.

Vaan jos Förlist pohjautuisi pelkästään yksiulotteiseen sekoiluun, olisi se puisevaa luettavaa.

Tai kuten Ylen radiotoimittaja ja Hesarin kolumnisti Perttu Häkkinen totesi Facebookissa alkuviikosta, "vielä rockumenttejakin ikävystyttävämpiä ovat rock-elämäkerrat ja bändikirjat".

Tuon lausahduksen perusteella tiedän 100 %:lla varmuudella, ettei Häkkinen ole Förlistiä lukenut. Valitettavaa on myös, että tämän teoksen hienous ja merkittävyys myös suomalaistenkin kannalta hautautuu ympärivuotisesti jatkuvan pakkoruotsikeskustelun alle, jonka puitteissa tapetaan tehokkaasti kantasuomalaisten kiinnostus läntisestä naapurimaastamme saapuvia merkkiteoksia kohtaan.

Sillä merkkiteos Förlist todellakin on.

Harvinainen se on jo siksi, ettei tätä tarinaa olisi yksikään suomalainen artisti uskaltanut kertoa, niin vereslihalle Håkan Hemlin teoksessa itsensä repii. Toisekseen ei yksikään suomalainen kustantaja olisi tätä uskaltanut julkaista – ainakaan sensuroimatta – sen verran raju ja roisi teos on kyseessä.

Verkkaisen alun jälkeen kierroksia alkaa tulla sivu sivulta lisää. Aukeama aukeamalta lukija uskoo, että inhorealismin huippu on varmasti jo saavutettu – kunnes kääntää lehteä.

Teoksen ansiot ovat kuitenkin ihan muualla kuin sensaatiohakuisuudessa. Ensinnäkin se toimii muistutuksena musiikkibisneksen raadollisuudesta ja äkkirikastumisen synnyttämistä uusista ongelmista.

Toisekseen teos on varoittava kertomus päihteiden salakavalasta alkuhuumasta ja sitä seuraavasta päihderiippuvuudesta, jonka myötä Hemlin huomaa eräänä iltana ruiskuttavansa Koskenkorvaa suoneen (!) sekä salakuljettavansa amfetamiinia rajan yli Ruotsista Suomeen kiertueesta selviytyäkseen.

Suorastaan käsittämätön on kertomus Hemlinin soololevyn studiosessioista, missä miehen piikittäminen äityy niin rajuksi, että yltä päältä verinen WC joudutaan remontoimaan täydellisesti.

Viime kädessä Förlist on kuitenkin selviytymistarina sekä kertomus rakkauden kaiken parantavasta voimasta. Teosta lukiessaan huomaa ajattelevansa yhä uudelleen, miten tuo mies voi olla kaiken tämän jälkeen vielä elossa.

Kenties siksi, että on voinut kertoa tarinansa Anders Tengnerille, joka on nähnyt vaivaa saattaakseen tämän tarinan yksiin kansiin.

Sopii toivoa, että Förlist käännettäisiin myös suomeksi. Kenties se täten herättelisi ja ravistelisi maamme toimijoita populaarimusiikin kentällä tekemään asioita rohkeammin, avoimemmin ja intensiivisemmin. Samalla se voisi toimia rohkaisevana esimerkkinä suomalaisille artisteille, kustantajille sekä kirjoittajille, miten rajusti tarinoita voidaan kertoa ja kirjoittaa, jos vain uskallusta riittää. 

Odotan edelleen vesi kielellä sitä Like Kustannuksen entisen kustannuspäällikön Arto Leivon kirjoittamaa auktorisoimatonta teosta Hanoi Rocksin toisen tulemisen kulisseista yhtyeen edesmenneen managerin Tatu Huhanantin kertomana. Teosta, jota yksikään suomalainen kustantamo ei tähän mennessä ole uskaltanut julkaista.

Ehkäpä siksi, että tuo Leivon kirja saattaisi puolestaan saada jopa Nordmanin näyttämään partiopojalta.

Iltamakasiini suosittelee.

Kommentit

Muutoin teräviä huomioita heittäneeltä Nallelta hieman mummo-osaston juttua nyt.Nordmanin laulusolistin Håkan Hemlinin elämäkerta osoittaa raadollisesti, miksi Ruotsissa ollaan suomalaisia edellä niin monella eri elämänalueella.Aika kuvottava avaus...ehkä tarkoituksella.Toivotaan niin,nyt rima heiluu.Itse artisti on...hyvä.

Kantele soi.

Tuota...Varmaan ihan hyvä kirja ja ...ja rankka jätkä, ja elämä, ja sillee, mutta en nyt oikein ymmärrä, että missä mielessä "Ruotsissa ollaan suomalaisia edellä niin monella eri elämänalueella".

Katsos, minä en huomannut sinun mainitsevan mitään muuta elämänaluetta tuon kirjan perusteella kuin Hemlinin päihdehelvetin.
"Perhekriisit, huumehelvetti, katoamistemput, keikkaperuutukset, huumeiden salakuljetukset, keikkasekoilut Suomessa, piikkinarkomaaniksi ajautuminen, ajokortitta ajot päihtyneenä, veropetokset, vankilatuomiot, kavereiden kuolemat..."

Siis mitä ovat ne elämänalueet, joissa Suomen kuuluisi ottaa Ruotsi kiinni?

Steve Segull

Mielenkiintoiselta vaikuttava kirja,toivottavasti suomennetaan,oma ruotsin osaaminen on ikävä kyllä täysin perseestä.Ja tuohon loppuun,huhut stadissa kertovat ettei Leivon Hanoi-kirjaa löydy enää miltään kovalevyltä,eli taitaa olla turha haave että sitä pääsisi ikinä näkemään.

JOhn