Lasse Norres lataa: Rahanahneus pilasi suomalaisen musiikin

Norres ajautui suomalaiseen musiikkibisnekseen jo 15-vuotiaana 1967, kun hänen eräs luokkatoveri teki musiikkilehti Stumpin ”karvapäägalleriaa”, eli lukijaäänestykseen pohjautuvaa listaa Suomen sen hetken suosituimmista artisteista.

Henrik Schütt

<ingressi>MUSABISNES Muistelmat kirjoittanut musiikkimies on nähnyt työn muuttuvan hauskanpidosta tosikkomaiseksi puurtamiseksi.</ingressi>

Pitkän linjan suomalainen musiikkivaikuttaja Lasse Norres, 62, on siinä iässä, jolloin on aikaa reflektoida mitä omassa elämässä on oikein tullut tehtyä.

Komealla urallaan mies on saanut työskennellä muun muassa Elton Johnin, Bob Marleyn, Eric Claptonin, Céline Dionin, Pertti Neumannin ja Remu Aaltosen kaltaisten legendojen ja supertähtien kanssa.

Perjantaina tältä alati hymyilevältä iloiselta vesseliltä ilmestyy Kuunaama -nimiset muistelmat.

Välillä kopioitiin lehdistä juttujen lisäksi myös valokuvatkin. Sehän oli copyright-lakien kannalta täydellisen laitonta."

Norres ajautui suomalaiseen musiikkibisnekseen jo 15-vuotiaana 1967, kun hänen eräs luokkatoveri teki musiikkilehti Stumpin ”karvapäägalleriaa”, eli lukijaäänestykseen pohjautuvaa listaa Suomen sen hetken suosituimmista artisteista.

– Stumpin omistaja ja päätoimittaja oli Ilkka Sysimetsä, nykyisin Frederikinä tunnettu laulaja, jonka laulajan urasta ei tuolloin tiedetty vielä mitään, Norres muistelee.

Myöhemmin junttidiskon kuninkaana tunnettava Sysimetsä oli maininnut Norreksen ystävälle, että toimitukseen tarvittaisiin nuori ja innokas kirjoittaja, joka voisi kääntää artikkeleita englanninkielisistä musiikkilehdistä lehteen.

– Joten kaverini ehdotti minua, Norres hymyilee.

Loppu onkin historiaa, kuten sanotaan.

– Välillä kopioitiin lehdistä juttujen lisäksi myös valokuvatkin. Sehän oli copyright-lakien kannalta täydellisen laitonta, Norres naurahtaa.

– Mutta eihän suomalaisilla levy-yhtiöillä ollut siihen aikaan mitään promokuvia täällä varastossa.

1970-luvulla Norreksen ajatuksissa oli suunnata Sanoman toimittajakouluun tai kauppaopistosta kauppakorkeaan, kun kohtalo tai sattuma puuttui jälleen peliin.

– Eräänä päivänä kesällä 1976 sain puhelinsoiton Gugi Kokljuschkinilta, Norres kertoo.

Topmost-yhtyeeseen 1960-luvulla kuulunut Kokljuschkin, 67, oli noussut 1970-luvulla Musiikki-Fazerin alaisen Scandia Musiikki -levy-yhtiön toimitusjohtajaksi. Tässä toimessa diplomi-ekonomi päätti pirauttaa Norrekselle.

– Gugi kertoi, että Scandialla vapautuisi kotimaisen tuotannon tuotepäällikön paikka ja tiedusteli, olisinko kiinnostunut.

Ja Lassehan oli. Itse asiassa se oli reilun parikymppisen nuorukaisen unelmien täyttymys.

Miehen työ osoittautui niin tulokselliseksi, että kun 1980 tehtiin neljän kotimaisen levy-yhtiön iso fuusio, jossa Finnlevy, PSO, Finndisc ja Scandia yhdistyivät, nimitettiin Norres koko konsernin viestintä- ja tiedotuspäälliköksi.

– Se oli kivaa siihen asti, kunnes raha alkoi ratkaista liikaa, Norres suree.

Kyllästyin tilanteeseen, jossa tehdään raportteja Yhdysvaltoihin suomalaisista levyistä, joilla ei ole muuta funktiota kuin tehdä tulosta."

Ensimmäisen kerran Norres lähti levy-yhtiön palveluksesta kokeilemaan omien siipiensä kantavuutta 1985, jolloin hän ryhtyi sen ajan ylivoimaisesti suosituimman suomalaisen bändin – Dingon – manageriksi.

– Lassen silloiselle ratkaisulle on vaikea löytää suoraa vertauskohtaa nykyhetkestä, mutta jos ylikansallisen levy-yhtiön pomo lähtisi vetämään omaa puljua tällaisen suurlaman aikana, hänet vietäisiin valkotakkisten toimesta lepäämään, Dingon laulusolisti Pertti Neumann muotoilee Kuunaamassa.

Norrekselle hyppy tuntemattomaan merkitsi vapautta.

– Kun kundit pyysivät minua managerikseen laskeskelin, että Dingo on ainoa suomalainen bändi, jonka ympärillä pyörii riittävästi liikevaihtoa, jotta sillä on varaa pitää minut töissä.

Vaihtoehtona oli jämähtää levy-yhtiön rutiineihin. Laitostua.

– Aikamoista laitostumistahan se on, kun nykyään katson vanhoja levy-yhtiöissä työskenteleviä kundeja ja kimmoja, Norres kuvailee.

– Silloin työhön tulee rutiininomainen tekemisen maku, josta en ole koskaan pitänyt.

Dingon hajottua lokakuussa 1986 Norres jatkoi vielä muutaman vuoden yksityisyrittäjänä, kunnes palasi 1990 jälleen Musiikki-Fazerin palvelukseen, tällä kertaa PR- ja viestintäjohtajan tittelillä.

Kun monikansallinen Warner osti Fazerin levy-yhtiötoiminnan 1993, pelin henki muuttui.

– Työstä katosi hauskuus, Norres sanoo suoraan.

Muutosten seurauksena mies päätti jälleen ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi 1996 – tällä kertaa lopullisesti.

– Kyllästyin tilanteeseen, jossa tehdään raportteja Yhdysvaltoihin suomalaisista levyistä, joilla ei ole muuta funktiota kuin tehdä tulosta. Siinä sitten elät muiden komenneltavana sen käsittämättömän ansaintalogiikan keskellä, jossa et saa hukata aikaasi niihin artisteihin, jotka eivät tuo rahaa taloon. Unohda ne!

Norreksen mukaan hänen ratkaisunsa ei ole ollut välttämättä taloudellisesti kannattava.

– Varmasti olisin tullut rahallisesti paremmin toimeen isossa levy-yhtiössä, mutta en pitänyt siitä mentaliteetista. Ratkaisuni ei kaduta. Olen tehnyt myös paljon vääriä valintoja, mutta mitään en kadu, mies vakuuttaa.

Lue myös: Näin Juhani Merimaa ja muut musiikkivaikuttajat vastaavat Norreksen väittämään

”Musiikki-Fazerin myynti on kulttuurihistoriamme suurimpia töppäyksiä!”

Lasse Norres

s. 21. syyskuuta 1952 Helsinki

Suomalainen musiikkialan konkari, joka aloitti uransa 1967 Stump-lehdessä.

Työskennellyt jo kuudella vuosikymmenellä musiikkitoimittajana, levy-yhtiöiden tuote- ja viestintäpäällikkönä sekä managerina.

Toukokuusta 1998 lähtien ollut päätoimisesti oman Riopop Oy Ltd.:n, myöhemmin Entertainment Capital Finland Oy:n toimitusjohtaja.

Valittiin Vantaan kaupunginvaltuustoon syksyn 2008 ja 2012 kunnallisvaaleissa kokoomuksesta. Ehdokkaana myös eduskuntavaaleissa 2011, ei valittu.

Kuunaama on Hurriganesin pomon Remu Aaltosen antama lempinimi Norrekselle.

Kommentit

Ai aloitti Norres 15 vuotiaana karvapäägalleristina, oli silloin jo uransa huipulla, silloin oli hiukset päässä nyt ei oo mitään.

esa