Suomalainen hevilaulajatar selätti lääkehelvetin: Vieroitusoireet kestivät kuukausia

Riina Rinkinen odottaa innolla pääsyä takaisin keikkalavoille. – Vähän jännittää, mutta hyvällä tavalla, nainen hymyilee.

Johan "Staffan" Turbanov

<p><span>KEIKALLA &nbsp;Riina Rinkisen mielestä m</span><span>ielialalääkkeet eivät ihmistä paranna. Tähän johtopäätökseen hän on tullut omakohtaisen kokemuksen kautta.</span></p>

Tänä perjantaina jämsänkoskelainen Silentium katkaisee miltei viiden vuoden mittaisen keikkataukonsa Turun Klubilla.

– Kyllä me nyt ollaan ajateltu tulla ihan ryminällä takaisin, yhtyeen solisti Riina Rinkinen, 32, vannoo.

Syyskuuksi on sovittu myös spesiaalisetti Helsingin PRKL-klubille.

– Uutta matskua syntyy koko ajan. Uusi levy-yhtiö pitäisi tietysti löytää ensin, laulaja kertoo.

2008 ilmestyneen viidennen studioalbumin Amorteanin jälkeen yhtyeessä oli havaittavissa väsymystä eikä yhteistyö tamperelaisen levy-yhtiönkään kanssa tuntunut toimivan.

– Tuli tällaisia erinäisiä aikuisuuden esteitä, nainen muotoilee.

Aktivoitumista on kuitenkin tapahtunut jo pari vuotta sitten.

– Sitten oli tehtävä pakollisia henkilöstövaihdoksia, jotka venyttivät paluuta.

Kaikista raskain taakka masennuksessa on se, että olet masentunut. Se häpeä, minkä koet siitä, ettet saisi tuntea näin."

Yhtyeen tauon aikana Rinkinen on puhunut näkyvästi omasta maanisdepressiivisyydestään muun muassa Helsingin Sanomissa sekä omassa Riinakkaistodellisuus-blogissaan.

– Kaikista raskain taakka masennuksessa on se, että olet masentunut. Se häpeä, minkä koet siitä, ettet saisi tuntea näin. Varsinkin, jos masennukseen ei ole mitään ilmeistä perustelua.

Silentiumiin 2004 liittynyt Rinkinen kertoo, että masennusongelmat ilmenivät jo ennen yhtyeeseen liittymistä.

– Olin ollut bändissä ehkä vuoden, kun minulle diagnosoitiin vakava masennus. Siitä eteenpäin söinkin miltei kymmenen vuotta erilaisia mielialalääkkeitä. Terapiaan ei päässyt, vaikka miten kerjäsi.

Lopulta nainen meni niin huonoon kuntoon, että hän joutui sairaalahoitoon Espoon Jorviin 2011.

– Sairaalassa syötetyistä lääkkeistä menin niin pihalle, että lääkärit epäilivät minun käyttävän salaa huumeita.

Vaikka testitulokset olivat puhtaat, ei lääkäreiden kanta horjunut.

– Tämän jälkeen minua alettiin hoitaa sairaalassa kuin narkkaria, joka on hakeutunut sairaalaan päihdelomalle, laulaja pudistelee päätään.

Kun Rinkisen äiti totesi lääkäreille näiden lääkkeiden sivuvaikutusten täsmäävän tyttärensä oireiden kanssa hänelle vastattiin, ettei tuoteselosteisiin kirjoitetuilla sivuoireluetteloilla ole mitään virkaa.

– Traumatisoitumiseni suomalaisesta terveydenhoidosta johtuu siitä, ettei potilaita huomioida yksilöllisinä psykofyysisinä kokonaisuuksina. Kuvitellaan, että kaikki lääkkeet toimivat kaikille samalla tavalla.

Rinkisen mielipide on selvä. Mielialalääkkeet eivät ihmistä paranna. Tähän johtopäätökseen hän on tullut omakohtaisen kokemuksen kautta.

– Älä heittäydy vieraiden ihmisten empatian varaan, nainen neuvoo.

Hän tahtoo ehdottomasti myös tyrmätä omalta osaltaan väitteen ja uskomuksen, etteivät masennuslääkkeet aiheuttaisi riippuvuutta.

– Itse kärvistelin kokonaista kolme kuukautta fyysisten vieroitusoireiden kourissa. Unettomuutta, aivosäköiskuja, levottomia jalkoja...

Satunnaisia sähköiskun kaltaisia sykähdyksiä hän sai vielä yhdeksän kuukautta lääkkeiden lopettamisen jälkeen.

– Nämähän on ystävällisesti nimetty vain lopetusoireiksi vieroitusoireiden sijaan, jolloin voidaan puhua vieroitusoireettomasta lääkkeestä, hän naurahtaa.

Kun vieroitusoireista ei kerrota, on kynnys lääkehoidon aloittamiselle matalampi.

Tällä hetkellä Rinkinen on jo ollut kaksi ja puoli vuotta ilman lääkkeitä. Hänen bloginsa perusteella lääkityksen alasajo oli yhtä helvettiä.

Silti muita vaihtoehtoja ei ollut.

– Olin päättänyt, että mieluummin vaikka kuolen kuin turvaudun enää lääkkeisiin, koska en ole enää oma itseni enkä osaa enää tehdä mitään mitä aiemmin, nainen kertoo.

Mielialalääkkeet olivat nimittäin vieneet Rinkisen kyvyn laulaa!

– Sairaalareissun ja lääkkeiden venkslaamisen jälkeen en pystynyt fyysisesti enää laulamaan. Kun kosketus ja yhteys omaan itseen ja sisimpään katkesi – eli omaan taiteellisuuteen – sitä oli kyllä niin hukassa ihmisenä ja identiteettinsä kanssa, hän muistelee.

Vuosien taistelun jälkeen Rinkinen pääsi lopulta terapiaan ja alkoi saada oikeanlaista apua.

– Bändin puuttuminen pahensi osaltaan masennusta. Nyt kun bändi on taas kasassa ja laulukin sujuu, olen onneni kukkuloilla, hän hymyilee kunnes vakavoituu taas:

– Sitä voi vain pohtia kuinka monta vuotta meni hukkaan vääränlaisella hoidolla.

 

Silentium

1995 Jämsänkoskella perustettu tunnelmametallibändi.

Yhtye on Riina Rinkinen (laulu), Juha Lehtioksa &  Aapeli Kivimäki (kitarat), Matti Aikio (basso), Janne Ojala (rummut) ja Sami Boman (koskettimet).

Julkaissut viisi studioalbumia, joista viimeisin Amortean ilmestyi 10. joulukuuta 2008 tamperelaisen Dynamic Arts -yhtiön kautta.

Esiintyi viimeisen kerran keikalla Type O Negativen ja Carnivoren Peter Steelen muistokeikalla Helsingin Nosturissa 5. kesäkuuta 2010 ennen taukoaan.

Rinkinen on pitänyt blogia vieroittautumisestaan mielialalääkkeistä osoitteessa riinakkaistodellisuus.blogspot.fi

Kommentit

Totta, lääkkeistä on haittaa, koska niillä pyritään piiloittamaan ongelma, ei ratkaisemaan sitä. Jos kiinnostaa uusi ja toimiva tieto, joka auttaa saavuttamaan mielen selkeyden, kannattaa tutustua sellaiseen kuin Alkuajatukseen. Jokainen joka siihen on riittävästi paneutunut, on saanut sitä mitä tilasi, minut mukaanlukien.

PeteXOXO

Maanisdepressiivisyyttä ei hoideta mielialalääkkeillä! Alkuajatus on puhdasta rahastusta. Jotain tolkkua näihin jätin lääkkeet ja paranin -juttuihin.

Chita