Levyarvio: Kotimainen thrash-veteraani A.R.G. teki uransa parhaan levyn

A.R.G.: Redemption From Refaim (Ranka Kustannus)

9½ / 10

Ranka Kustannus

Iltamakasiinin musiikki- ja viihdetoimittaja Nalle Österman osti kesäkuussa 1989 A.R.G.:n edesmenneeltä rumpalilta Pasi Takkulalta tämän t-paidan kymmenellä markalla.

Nalle Österman

Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa tämä Takkulan signeerauksella varustettu pieni palanen kotimaista metallihistoriaa omaksesi!

Nalle Österman

<p><span lang="">SUOMIMETALLI Nyt moshataan! Kuusamolaislähtöinen A.R.G. julkaisi 24 vuotta edellisestä albumistaan uransa parhaan levyn 29. toukokuuta 2015.</span></p>

Tallailen Helsingin Rautatientorin asematunnelissa maanantaina 5. kesäkuuta 1989, kun yhtäkkiä näkökenttääni ilmestyy tuttu hahmo. Hän on A.R.G. -yhtyeen rumputaiteilija Pasi Takkula. Vaikka eletään vasta lounasaikaa, mies on hyvässä hutikassa.

"Moro Nalle, mitä äijä", rumpali kyselee.

Jäämme siihen Tunnelin Levyn kulmalle juttelemaan niitä näitä. Takkulan kauhtunut hihaton valkoinen T-paita herättää huomioni. Ihmekös tuo, sillä se on harvinaislaatuinen A.R.G.:n bändipaita "Rip Your Flesh". Se on komea. Se on kaunis.

"Haluatko sen?"

Joo.

"Saat sen kympillä. Sillä saan pari kaljaa."

Kymmenen markan seteli ja valkoinen t-paita vaihtavat omistajaa. Kaupan päälle rumpali omistaa paidan minulle signeerauksellaan tämän hetken ikuistamiseksi universaalin jumalallisen metallimaailman aikakirjoihin.

Roteva Takkula kumartaa syvään ja lähtee paidattomana hortoilemaan kohti lähintä elintarvikeliikettä.

Kuusamolainen A.R.G. oli suomalaisen speed- ja thrash-metallin etulinjoissa 1980- ja 1990-lukujen taitteessa – heti siinä Stonen ja Airdashin vanavedessä.

Yhtye julkaisi kaksi albumia, Entrance (1989) ja One World Without The End (1991), joilla yhtye saavutti legendaarisen kulttimaineen kotimaassa, mutta ulkomailla vastaanotto jäi vaisuhkoksi, vaikka puhtaasti musiikillisesti edellytyksiä laajempaankin suosioon olisi ollut.

Speed- ja thrash-metallin suosion hiivuttua A.R.G. lopetti uransa 1994. Ajatukset A.R.G.:m alkuperäiskokoonpanon paluusta piti haudata viimeistään silloin, kun Takkula tipahti rakennustelineeltä ja halvaantui.

Mies menehtyi lopulta sisäiseen verenvuotoon 2004.

A.R.G. alkoi aktivoitua 2011, kun Oulun Jalometalli-festivaalin pääpromoottori Marco Järvenpää sai houkuteltua yhtyeen kasaamaan rivinsä paluukeikalle. Laulaja-basisti Tenho Kareen sekä kitaristit Vesa Säkkinen ja Jari Kelloniemi saivat houkuteltua rumpujen taakse Crystalic- ja Corpset-yhtyeistä tutun Timo Hanhijoen.

Paluu ei kuitenkaan jäänyt yhden keikan mittaiseksi. Onneksi, sillä kolmannella albumillaan Redemption From Refaim jo kertaalleen kuolleeksi luultu yhtye on noussut Feeniks-linnun tavoin tuhkista uljaampana kun koskaan!

24 vuotta ehti kulua A.R.G.:n edellisestä studioalbumista uusimpaan. Eräänlainen ennätys sarallaan tämäkin. Ei siten yllätä, että Redemption From Refaim on omistettu Pasi Takkulan muistolle. Hänen henkensä on läsnä yhtyeen soitossa ja Hanhijoen rumpaloinnissa. Kun myös tuotanto on parempaa kuin koskaan, on lopputuloksena syntynyt A.R.G.:n paras albumi.

Se on oikein.

Kokemus kuuluu A.R.G.:n kolmannella levyllä etupäässä hyvässä. Vuodet ovat tuoneet yhtyeen sointiin entistä enemmän leveyttä ja monipuolisuutta, minkä myötä yhtyeen musiikillinen skaala ulottuu Stonen speed metallia hätyyttelevistä sävelkuluista jopa Morbid Angelin kaltaisen äärimetallin kieroutuneeseen mielipuolisuuteen.

Olisikin toivottavaa, että myös ulkomaalaiset metallipäät löytäisivät vihdoin tämän hienon yhtyeen.

Vaikka uudelta pitkäsoitolta ei löydy edellisalbumin Died For Whatin kaltaisia nappihittejä ja klassikoita, on levyn muu kappalemateriaali sen verran väkevää, että levyn laittaa kerta toisensa jälkeen soimaan uudelleen kuin amerikkalaisen Slayerin legendaarisen Reign In Blood -albumin konsanaan!

Kerro oma speed- ja thrash metal -muistosi arvostelun kommenttikenttään. Kaikkien sähköpostiosoitteellaan vastanneiden kesken arvotaan pieni pala suomalaista metallihistoriaa edesmenneen A.R.G.-rumpali Pasi Takkulan käyttämän t-paidan muodossa!

 

Kommentit

Nummirockissa -98, 17v kloppina käyttämäni STONE-paita herätti sekä arvostusta mutta myös ihmettelyä että eihän noin nuori poika voi edes tietää mikä STONE on.

janifilth

Tuska-jatkoilla Tavastialla Divine Decayn keikalla tandem-daivattiin kaverin kanssa monta kertaa ja useammatkin kerrat päättyivät vähintään epäsuorasti lattiaan. Seuraavana aamuna oli hankaluuksia päästä ylös sängystä kun joka paikkaa kolotti, mitä ei tietenkään ollut huomannut edellisenä iltana kokopäiväisen nesteytyspuudutuksen tuloksena.

Anonyymi

Taas myöhässä kommentin kanssa...Menikös se paita arvontaan vai ei?
Nalle pisti paremmaksi paidan kanssa. Itsellä on vain 94-vuoden Nummirock-paita. Se on tosin täysin kulahtamaton kun oli yli 10v kaverin kaapissa.
Omalta kohdalta parhaat rässikeikat lienee olleet Kreator Lepakossa 89 ja Sepultura 91 Giants of rockissa.

Metallia tosin ei ole jaksanut kuunnella enää vuosiin. Samaa tavallista irvistelyä tämä hevimusiikki nykyään on.

Demilich