Viihde

Anna Puu paljasti uuden puolen itsestään – räväkkä "disco-Anna" kertoo nyt mitä tapahtui akustista musiikkia esittävälle keijukaistytölle

Anna Puu teki levyn, jollaisen itse halusi kuulla.

Toni Tervo

Viime elokuun Flow-yleisö pääsi hetkeksi kurkistamaan Anna Puun pään sisään.

Ja millainen maailma sieltä avautuikaan. Telttalavalla ollut yleisömassa näki upean avaruusshow'n, jossa ei säästelty kosmisissa elementeissä.

Monelle esitys saattoi ehkä tulla yllätyksenä, onhan laulaja totuttu näkemään ehkä hiukan hipahtavana akustisena keijukaistyttönä. Jokainen Puun tunteva tietää kuitenkin, että artistin mielikuvitus on omaa luokkaansa.

– Minulla on aina ollut todella hyvä mielikuvitus. En muista, että lapsena olisi ollut yhtään tylsää hetkeä. 3-vuotiaana tarinan mukaan minulla meni vuosi tanssien yksin peilin edessä. Tosin mitä vanhemmaksi on tullut, niin sitä enemmän kaipaa erilaisia apuvälineitä, kuten leffat ja kirjat, jotta voi jättää tämän maailman ja siirtyä uuteen universumiin.

Ehkä sitä Puu halusi nyt Flow-yleisölle tarjotakin. Lipun toiseen universumiin.

– Kuulun itse Flown vakiokävijöihin, joten esiintyminen siellä oli minulle suuri kunnia. Itse keikka meni jotenkin usvassa. Muistan kun bändi astui lavalle ja seurasin heitä siinä ihanassa diskopalloasussani. Sitten muistan juttuja sieltä täältä. Ennen keikkaa perisuomalaisesti mietin, että tuleekohan kukaan katsomaan. Kun näin arviolta 20 000 ihmistä telttalavan yleisössä, niin siitä energiasta tuli kyyneleet silmiin.

– Liikutun tosi helposti. Jopa silloin, kun katson kollegojen keikkoja tv:stä ja näen heidän reagoivan yleisöön. Olen aiemmin toki ollut muun muassa Vain Elämää -keikalla Hartwall Areenalla, mutta tämä oli jotain omaani. Nyt tiedän, miltä se tuntuu.

Puun tuore albumi Nälkäinen Sydän on myös irtiotto juuri siitä akustisesta maailmasta, josta hän on aiemmin ollut tunnettu. Albumissa kuuluvat kitaran sijaan elektronisen musiikin vaikutteet.

– Olen urani aikana mennyt sellaista heiluvaa nuoraa pitkin, jonka toisella puolella on mainstream pop ja toisella puolella rakastamani vaihtoehtoinen musiikkimaailma. Nykyään olen jo itsevarmempi tekemään sellaista musiikkia, mikä inspiroi itseäni. Mikään ei estä sitä. Ennen sitä jotenkin liian helposti laittoi itsensä raameihin, että ihmiset odottaa multa tietynlaista. Näen itseni sellaisena naispuolisena J. Karjalaisena. Mä voin tehdä sen banjolevyn jos haluan. Ja se on ihan fine. Paitsi että nyt se banjolevy onkin discoa.

– Totta kai levystä on ollut jotain soraääniä, joiden mielestä akustinen tyyli oli parempaa. Sen haluan kuitenkin sanoa, että ei akkari-Anna ole mihinkään kadonnut. Nyt on vaan disko-Annan vuoro toteuttaa itseään. Ne on kaksi tyyppiä, jotka elävät sisälläni. Vähän kuin Jekyll ja Hyde, Puu nauraa.

Rohkeus tehdä juuri sellaista musiikkia kuin haluaa ei aina ole laulajalle ollut itsestäänselvyys. Hän muistaa hyvin ne ajat, kun juuri Idolsissa tunnetuksi tullut Anna Puustjärvi alkoi pikkuhiljaa kasvaa Anna Puuksi.

– Idolsin jälkeen minut tiputettiin tosi osaavaan porukkaan, jossa kaikki olivat jo saavuttaneet hirveästi jotain. Aluksi en niin paljon uskaltanut tuoda itseäni ja omaa persoonaani esiin. Minulta kesti jonkin aikaa kypsyä artistina sellaiseksi, jollainen halusin olla. Se liittyy myös ikään. Nyt voin olla rauhassa yhtä urpo kuin oikeasti olen. se on vapauttavaa.

Ja ihmiset ovat ottaneet "urpon" vastaan enemmän kuin hyvin. Levyt ovat myyneet, Emma-palkintoja on tullut ja keikkaa riittää.

Välillä ehkä vähän liiankin kanssa.

– Minulla on ollut tänä kesänä yhdeksän päivää lomaa ja läheiset ovat välillä huolissaan. Ja olen joskus minäkin. Olen kuitenkin yrittänyt rytmittää elämää niin, että keikkaputken jälkeen olisi hiljaista aikaa. Yleensä kuitenkin otan siihenkin jotain projekteja.

– Olen huomannut, että yksi hyvä tapa päästä eroon kaikesta on puutarhassa rikkaruohojen kitkeminen. Siinä ei yleensä ajattele mitään muuta. Toisaalta kuuntelen samalla musiikkia, joten saatan inspiroitua siinäkin tilassa.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viihde

Uusimmat

Luetuimmat