Puheenaihe

Ronja, 19, kertoo millaista on olla nainen intissä – kumoaa yleisen harhaluulon miesten käytöksestä

19-vuotias Ronja Rinne on ensimmäinen Kainuun prikaatissa palvelustaan suorittava porvoolainen. Hänen missionsa on korjata maailmaa.

– Haluan nähdä paikat, joihin turistit eivät mene. Haluan nähdä maailman sellaisena kuin se on, enkä sellaisena, kuin se näytetään meille lentoyhtiön mainoksissa tai lomahotellin parvekkeelta, Ronja Rinne sanoo.

Ronja Rinne

PORVOO |  Ne kurkkusalaattipuvut. Niihin Ronja Rinne ihastui jo pikkutyttönä katsellessaan kaihoisasti naisia ja miehiä, joilla oli yllään armeijan vihreät.

Nyt 19-vuotias Ronja Rinne kouluttautuu sotakoiraohjaajaksi Kainuun prikaatissa. Nuoresta iästään huolimatta hän on ehtinyt nähdä ja kokea enemmän, kuin moni ikäisensä.

Niin kauan kuin Ronja muistaa, hän on halunnut armeijaan. Lukiossa hän kävi turvallisuuskurssin, jolla vietettiin viikko Dragsvikin metsissä armeijan kuoseissa.

– Ensimmäisenä vuonna ”alokkaana” opin intin käytöstapoja, termistöä sekä minkälaista elämä armeijassa on. Seuraavana vuonna olin itse kouluttamassa itsepuolustusrastilla ja sain komentaa ja johtaa joukkuetta. Kokemus antoi todella positiivisen kuvan intistä ja olin silloin sataprosenttisen varma, että tämä on se tapa, jolla haluan viettää lukion jälkeisen vuoden.

Kolmantena lukiovuotenaan Ronja osallistui kutsuntoihin.

– Halusin armeijaan, sillä se oli lapsuudenunelmani ja minulta löytyy maanpuolustustahtoa.

Peruskoulutuskausi kesti kahdeksan viikkoa. Niiden aikana Ronja oppi sotilaan perustaidot. Alokas Rinne antoi helmikuun alussa sotilasvakuutuksensa – ei siis sotilasvalaa, sillä hän ei kuulu kirkkoon. Rinne on ensimmäinen Kainuun prikaatissa palveleva porvoolainen, jonka vuoksi sotilaskodin seinään kiinnitettiin vanhempien mukanaan tuoma Porvoon kaupungin vaakuna.

– P-kausi oli todella rankkaa ja se sisälsi aivan kaikkea. Vakuutuksen jälkeen aloitin armeijan jääkärinä. Hiihdimme todella paljon. Siinä kaupunkilaiskasvatti oli aivan pihalla. Kova pakkanen teki leireistä haastavia, joinain päivinä pakkasta oli jopa 30 astetta.

– Myöhemmin siirryin esikuntaan, jossa aloitin sotilaspoliisina. Tällä juostaan kaikkialle ja välillä päivät ovat erittäin rankkoja. Joskus metsässä ruoka ei riitä kaikille ja saatamme maata pakkasella tunnin poterossa.

Ronja oli kuullut etukäteen kaikenlaisia tarinoita siitä, millainen armeija on naisille, eikä tuo mielikuva ollut kovin mairitteleva. Todellisuus on ollut kuitenkin toisenlainen.

– Naiset saavat vähän enemmän huomiota, sillä meitä on vähemmän. Mutta kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti, eikä esimerkiksi minkäänlaista ahdistelua ole ollut. Välillä jopa tuntuu, että meitä avustetaan liikaa, sillä jätkät tarjoavat kaikessa apuaan.

Ronja haaveilee työstä rajavartiolaitoksessa tai tullissa. Työssä kiehtovat fyysisyys ja merkityksellisyys. Lisäksi koira työparina on ehdoton etu.

– Rakastan armeijan, poliisin ja tullin työasuja. Nekin ovat niitä ammatin hyvä puolia.

Lovisa, maailmanparantaja

Nimi: Ronja Rinne, kutsumanimi Lovisa

Ikä: 19 vuotta, syntymäpäivä marraskuussa

Perhe: äiti, isä, pikkusisko ja pikkuveli, kaksi koiraa (Eela ja Orion), perhe asuu Porvoossa.

Unelma: Selvittää armeija tehdä jotain hyvää, josta minut muistetaan.

Roolimallit: omat vanhemmat, kirjailija Christopher Paolini sekä afroamerikkalainen vapaustaistelija Harriet Tubman (1822–1913)

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Uusimmat

Luetuimmat