Puheenaihe

Keikka-arvio: Olli Lindholmin muistokonsertti oli elävä ja arvokas kokemus siitä, kuinka kaikki jää lopulta aina kesken – Yön suosituimmat kappaleet jäivät kuulematta

Olli Lindholm

Pekka Ruissalo

Tämän tekstin kirjoittaja näki viimeisen kerran Olli Lindholmin livenä elokuussa 2018. Tuolloin olin katsomassa Porissa Ollillekin rakkaan Ässien joukkueen viimeistä harjoitusottelua. Tuolloin vastassa oli Ilves ja joukkueen esitys näytti yksiselitteisesti huolestuttavalta. Lindholmin seurassa aikaansa viettivät Ilves-valmentaja Karri Kiven entinen vaimo Eija ja heidän kaksi lastaan.

Tuskin kukaan olisi osannut arvata, että noin yhdeksän kuukautta tästä hetkestä vietetään Olli Lindholmin muistokonserttia samaisessa Isomäen jäähallissa. Ja heti perään kaksi vastaavaa keikkaa Tampere-talossa.

Olli Lindholmin unelma oli järjestää Yö-yhtyeen 40-vuotisjuhlakeikka Porin Kirjurinluodossa kesällä 2021. Sitä hän ei kuitenkaan ehtinyt toteuttaa tai nähdä. Lindholm todennäköisesti myös ajatteli, että Yön keskeinen biisinkirjoittaja Jussi Hakulinen voisi olla tuolla keikalla mukana. Mikäli keikka jollain kuosilla tapahtuu, ei varmasti ole. Se on kevään 2019 saldoa.

Kun Olli Lindholmin ensimmäistä muistokonserttia pidettiin Porissa perjantai-iltana, vietti Hakulinen samaisen illan Varietee83-ryhmän kanssa Tampereen Hervannan Varjobaarissa. Muistokonsertin järjestelyjen kanssa tukevasti sivuraiteille karauttanut Hakulinen ehti kuitenkin olla huolissaan, tulisiko konsertissa hänen laulujaan. Hakuliselle voi kertoa, että kyllä tuli: Kiertolainen kuultiin Suvi Teräsniskan esittämänä ja Kiitos ja Kunnia kuultiin Jonne Aaronin energisenä versiona. Jälkimmäinen on Herra Ylpön teksti ja Hakulisen sävellys.

Sen sijaan miehen Yölle tekemät bändin suosituimmat kappaleet jäivät kuulematta. Joutsenlaulu, Likaiset Legendat I ja Rakkaus on lumivalkoinen jäivät todennäköisesti kuulematta siksi, että järjestäjät ja taiteilija ajautuivat todella vahvalle törmäyskurssille kevään aikana. Siitä kurssista ei voi niinkään syyttää edes järjestäjää. Niin tai näin, surullista, sillä laulut todellakin olisivat ansainneet paikkansa Olli Lindholmin muistokonsertissa.

Näiden laulujen puuttuessa muut saivat astua esiin. Ja astuivat tyylikkäästi: Suvi Teräsniskan ja Miina Mikkosen Enkelille oli tyylikäs, tunteellinen duetto. Pauli Hanhiniemi esitti Voin luopuu mistä vaan-kappaleen upeasti. Muiden muassa. Kaksi ja puoli tuntia kestänyt konsertti oli koottu tyylikkäästi, ja kiittävä sormi osoittanee tässä kohtaa Yön kapellimestaria ja kosketinsoittajaa Mikko Kangasjärveä.

Tietyistä biiseistä kuultiin myös uudenlainen, tyylikäs sovitus: muun muassa dynamiikkapuoleltaan uudenlainen Lasisilmä ja kahdeksan naislaulajan esittämä Särkyvää kuuluivat näihin. Myös niin sanottu rokkipuoli toimi: Juha Tapio osoitti Vie mut minne vaan-kappaleen kanssa, että miehen suosio suuren yleisön keskuudessa on syntynyt ansiosta.

Myös visuaalista puolta ja muita aspekteja on syytä kehua. Kuvamateriaali varsinkin Ihmisen pojan aikana sai aikaan melkoisen tunnemyrskyn: Suvi Teräsniskan laulun yhdistyessä Olli Lindholmin lapsuudenkuviin yksikään silmäpari tuskin jäi kuivaksi. Tommy Hellstenin, Epe Heleniuksen ja Vexi Salmen puheet istuivat kokonaisuuteen saumattomasti.

Viimeinen muistokonsertti päättyy tunnin tämän arvostelun julkaisemisen jälkeen. Sitten saapuu hiljaisuus – varmuudella ainakin hetkeksi. Mitä sitten tapahtuu? Yleisö löytäisi varmasti edelleen tilausta Yön musiikille, mutta Olli Lindholm on poissa ikuisesti.

Samalla tuo on ikuinen ja karukin muistutus kohtalosta. Jokainen tarina jää lopulta aina kesken.

Jollain tavalla tuo on hyvin Yön musiikkia ja suomalaista mielenmaisemaa kuvaava asia.

 

Laulu rakkaudelle – Olli Lindholmin muistokonsertti Tampere-talossa lauantaina 11.5.2019.

 

 

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Uusimmat

Luetuimmat