Puheenaihe

Sepon koulutodistuksessa oli kolme nelosta, kun hän ajeli Helsinkiin töihin mopolla – vuonna 1995 hän teki elämänsä tärkeimmän päätöksen ja asuu nyt hulppeassa luksustalossa

Vanhan kellarista ostin tämän jäämistön, ja tein tästä oman tanssilattiani baarin. Täällä on naisten ja miesten haku, Lindeqvist naurahtaa. Minna Saarinen

– Tämä on vähän tämmöinen leikkipaikkani, valtaisaa rantaansa vuosien myötä kunnostanut, maankuulun Resta-Mestan perustaja ja yrittäjä Seppo Lindeqvist, 66, naurahtaa.

Seponrannassa käy silloin tällöin Satu Silvo, Päivikki Palosaarikin täällä vieraillut.

Lindeqvistilla on laaja tuttavapiiri, paljolti työn kautta.

– Se on yritykseni tekemä, Sadun ensimmäinen ravintola Silvoplee. Siitä lähtien olemme olleet hyviä ystäviä, lohjalainen Lindeqvist sanoo Länsi-Uusimaalle.

Jos vieraat ovat erityisiä, on Lindeqvistin elämäntarinakin.

Tulin Helsinkiin mopolla, koulutodistus kainalossa. Siinä oli kolme nelosta ja luki, että ”jää luokalle”. Olen kahdeksanlapsisesta perheestä kotoisin, ja lähtökohdat olivat aika huonot, Lindeqvist toteaa L-U:lle.

Nyt miehen kolme nelosta ovat muuttuneet kolmeksi A:ksi. Tämä tarkoittaa parasta luottoluokitusta.

Muitakin sertifikaatteja, kunniamainintoja ja palkintoja on sadellut Resta-Mestalle matkan varrella.

Vuonna 2008 suurkeittiö- ja ravintolalaitteita tuottava yritys valittiin koko Uudenmaan vuoden yritykseksi.

Lindeqvist lähti tyhjästä, ilman mitään koulutusta.

– Meillä on asiakkaita ihan Suomen huippuravintoloista lähtien, laaja skaala. Ensi vuonna Resta-Mestalla on 25-vuotisjuhlat, ja nyt tytär on aloittanut jatkajana.

Yritys on terveellä pohjalla. Lindeqvist toteaa, että on yritetty olla rehellisiä, kantaa vastuunsa pilvisinäkin päivinä.

– Joku ison talon kilpailija on sanonut, että teidän on hyvä tehdä kauppaa, kun on niin hyvät tuotteet ja hyvä maine koko Suomessa.

Lindeqvist ei välttämättä olisi juuri nyt tässä keskustelemassa kanssani.

Ei olisi Resta-Mestaa, ei upeaa Seponrantaa.

– Minä voisin olla sen sijaan yhtiökumppanini tapaan haudassa, jos sitä alkoholin käyttöä olisin jatkanut.

– Teimme kovasti töitä yhdessä, mutta myös kulutimme alkoholia reippaasti, useita vuosia ennen Resta-Mestaa. Se oli niin rankkaa, että yhtiökumppanini meni viinan myötä hautaan. Kun perustin Resta-Mestan 1995, niin kuunaan en enää juonut.

Lindeqvist sai sittemmin niin toiveita kuin vinoiluakin, että koskas taas meinaat juoda. Hän tuotti monelle pettymystäkin, kun ei enää alkoholiin koskenut.

– 1995 jälkeen se on pitänyt. Raittius on ihan ehdoton edellytys, että on pystynyt yrittämään. Kaikki saavat olla, mitä ovat, mutta kun on rehellinen tässä elämässä ja maailmassa, niin sillä pärjää pitkälle.

Lindeqvistilla on neljä lasta ja lukuisia lapsenlapsia, vaikka mies nyt Seponrantaa yksin asuttaakin.

Tänne olen uhrannut vapaa-aikani ja palkkani. Lohja on minun paikkani, vaikkei täältä tuttuja olekaan. Kun minä olen ollut aina töissä. Viikonloppuisin sitten rakensin täällä, mitä kerkesin.

Lindeqvistilla on vaikuttava tontti rakennuksineen. Pihaan saapuessa leijonapatsaat ja Seponrannan kyltti tervehtivät kulkijaa. Piha on täynnä istutuksia, terasseja. On kaksi taloa, monia mökkejä ja rantarakennuksia. Alhaalla on melontapaikat. Löytyypä Lindeqvistilta jopa tanssilava baareineen ja karaokelaitteineen.

Mutta vaikuttavinta ovat Hiidenveteen putoavat rinteiset järvimaisemat. Järvinäkymää piisaa satoja metrejä.

– Kaupunkiinkin olisin voinut jäädä. Siellä ovat ystävät. Mutta tämä on kotini.

Alun perin Lindeqvist osti paikan 2001. Siihen aikaan se ei ollut järin kalliskaan.

– Vihdin ja Lohjan raja menee suunnilleen tuossa sillan toisella puolen, Paksalon läheltä, Lindeqvist näyttää.

Paikkaan ei ainakaan eksy.

– Sitten kun ihmiset tulevat, he ihmettelevät, miten tämmöinen paikka voi olla.

Täällä asui aiemmin eläköitynyt, Tampereen kaupungin kamreeri. Hän eli melko erakkomaista elämää, ja sunnuntaisin kävi puku päällä kylillä kahvilla. Kun mies kuoli, meni kaikki valtiolle. Hänellä ei ollut yhtäkään omaista.

Nyt Lindeqvist on hieman joustanut jo työnsä puolesta. Ihan joka aamu ei mennä kahdeksaan. Mutta töissä käydään yhä, vaikka tytär Anne Lindeqvist on luotsannut jo vuosia yritystä.

Lindeqvistin haastattelun julkaisi ensin Länsi-Uusimaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Uusimmat

Luetuimmat