Festivaalimatkailu ulkomaille avartaa maailmankuvaa – Iltamakasiini Saksassa

Saksalainen metallifestivaali Keep It True järjestettiin tänä vuonna 24.-25. huhtikuuta 2015 Tauberfrankenhallessa Lauda-Königshofenissa.

Keep It True

Saksalainen vieraanvaraisuus sallii myös suomalaisen julkijuopottelun, kuten Bursen esimerkki todistaa.

Nalle Österman

Festivaalipaikan ulkopuolella voi vaikka tutkia mitä ihmeellisimpien keski-eurooppalaisten metallitapahtumien julisteita.

Nalle Österman

Vinyylilevyt tekevät kauppansa Keep It Truen metallipörssissä.

Nalle Österman

Aidolla rässiliivillä katsoja sulautuu helposti yleisöön.

Nalle Österman

Myös tamperelainen Popeda on kovassa kurssissa Keep It Truen yleisön keskuudessa.

Nalle Österman

Saksalainen Eckert vetää kerran vuodessa näyttävän palttoonsa ylleen. Tänä vuonna tuon kunnian sai Keep It Truen perjantai.

Nalle Österman

Tamperelainen Terhi esitteli suomalaista metallimuotia tyylikkäästi ja ylpeydellä.

Nalle Österman

Espanjalaissyntyinen Laura otti ystävättärensä rajuun syleilyynsä Iltamakasiinin lukijoiden iloksi.

Nalle Österman

Brasilialainen Vida oli pukenut ruotsalaisen Grotesquen paidan ylleen, brasilialainen Nina oli puolestaan valinnut tanskalaisen Mercyful Faten päälleen.

Nalle Österman

Slovenialainen Kate juhli Keep It Truessa saksalaisen Helloweenin paitaan pukeutuneena.

Nalle Österman

Turkkilainen Gonja tykkää saksalaisesta oluesta.

Nalle Österman

Metallibändien lomassa voi myös ihailla Lauda-Königshofenin jylhiä maisemia viereisen jalkapallokentän anniskelualueella.

Nalle Österman

Slotto (vas) ja Harri ovat vanhoja Keep It True -konkareita.

Nalle Österman

<p>RAPORTTI &nbsp; Iltamakasiinin musiikki- ja viihdetoimittaja Nalle Österman löi sataset tiskiin ja matkusti Saksaan tutustumaan paikalliseen festivaalikulttuuriin. Kannattiko?</p>

Onko mitään järkeä lähteä ulkomaille festareille? Onhan niitä festareita Suomessakin! Eikös tuo matkustaminen ole kamalan kallista? Eiväthän ne osaa edes suomea siellä! Ja eikös siellä ole niitä pelottavia ulkomaalaisia? Näkeehän ne samat bändit Suomessakin!

Festivaalikesän kynnyksellä lukemattomat kotimaiset festivaalit voivat tarjota unohtumattomia elämyksiä. Mutta mihin suunnata siinä vaiheessa, kun useimmat kotimaisista on koluttu läpi ja kotimaiset anniskelukäytännöt alkavat vaikuttaa sivistysvaltioon kuulumattomalta holhoukselta?

Silloin alkaa olla aika kurkistaa kauniin isänmaamme rajojen ulkopuolelle.

KUOLLEET HERÄÄVÄT HENKIIN

Googlen karttapalvelun mukaan automatka Suomen Turusta Saksan Lauda-Königshofeniin on lyhimmillään 1832 kilometrin mittainen ja kestää ajallisesti 25 tuntia.

Lentäen tuosta matkasta voi nipistää muutaman tunnin.

Tuossa reilun 14 000 hengen asuttamassa kylässä on vuodesta 2003 järjestetty metallifestivaali Keep It True.

Keep It Truen konsepti on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Pienehkössä Tauberfrankenhalle-urheiluhallissa järjestettävän sisäfestivaalin pääasiallinen pyrkimys on ollut kaivaa haudasta erinäisiä kuolleita metallibändejä ja herättää ne henkiin, jotta nämä voisivat tulla festivaalille esiintymään pienelle, mutta sitäkin fanaattisemmalle yleisölle.

Majesty-yhtyeen laulajan Tarek Magharyn ja Rock Hard -metallilehden toimittajan Oliver Weinsheimerin synnyttämä konsepti näyttää toimivan. Tämänkertainen juhla on järjestyksessä jo 18.

Tästä yhtenä osoituksena festivaalilippujen ennakkomyynti: seuraavan vuoden festivaalin 2000 pääsylippua myydään loppuun käytännössä heti, kun ne on laskettu edellisvuoden festivaaleilla myyntiin. Ensi kevään festivaaliliput myydään tänä vuonna lippuun tunnissa.

Tämän vuoden ennakkolippu on maksanut 58 euroa. Itse huudan omani Ebay-verkkohuutokaupasta 98 euron kappalehintaan tammikuussa 2015.

Ostokseeni on käytännössä yksi syy, eli kanadalaisen speed metal -yhtyeen Exciterin alkuperäiskokoonpanon paluu keikkalavoille.

Keep It Truen konsertti on kolmikon ensimmäinen esiintyminen Euroopassa sitten vuoden 1985.

Festivaaliohjelman perusteella olisi helppoa kutsua Keep It Trueta pelkäksi nostalgiafestivaaliksi.

Eikä tätä käy kiistäminen: onhan siinä paljon nostalgiaa, kun eri sukupolvet fiilistelevät vuosikymmenten takaisia pienempiä heviklassikoita sekä sekundalaatuista käppäheviä, törsäten satoja euroja päästääkseen todistamaan ylösnousseiden heviapostoleiden metallisaarnaa.

Mutta Exciterin, Uli Jon Rothin (s. 1954), Jutta Weinholdin (s. 1947) ja legendaarisen Venom-yhtyeen alkuperäisen kitaristin Jeff "MantasDunnin (s. 1961) kaltaisten veteraanien vastapainoksi festivaali esittelee myös nousevia kykyjä, kuten kreikkalaisen Sacral Ragen, perulaisen Cobran, suomalaisen Mausoleum Gaten sekä amerikkalaisen Heaven's Ragen.

Tosin näidenkin nuorempien ristiretkeilijöiden metallisaarnat ovat tuttuja jo vuosikymmenten takaa – kuin Raamatun opit konsanaan!

PYHIINVAELLUS HEVITAIVAASEEN

Lufthansan meno-paluu -lennot Helsingistä Frankfurtiin ovat osaltani maksaneet 187 euroa.

12 hengen matkaseurueestani löytyy henkilöitä, jotka ovat maksaneet matkoistaan noin 130 euroa, toiset taas reilut parisataa.

Kaiken kaikkiaan Keep It Trueen hakeutuu Suomesta vuosittain arviolta 20-50 henkeä.

Lento on viimeistä paikkaa myöten täynnä. Vieressäni istuva Thomas Sandvik on aikoinaan toiminut Otaniemen akateemisen heviyhdistyksen Metal Club Mökän puheenjohtajana. Viime vuodet mies on elättänyt itsensä etupäässä pokeriammattilaisena.

Viime aikoina pelit eivät kuitenkaan ole oikein sujuneet.

– Voitot ovat olleet tiukassa. Talouskriisi on johtanut siihen, että heikoimmat pelaajat ovat kadonneet verkkopeleistä – eli ne, joiden rahat ovat olleet helpoiten voitettavissa, Sandvik selittää.

Sandvik on lopputyötä vaille valmis diplomi-insinööri. Insinöörin maailma ei häntä kuitenkaan houkuttele.

– Olen nähnyt sitä aivan tarpeeksi. Mieluummin teen kaikkea muuta kuin sitä, mies toteaa.

En tiedä, viittaako Sandvik tällä Otaniemen teknillisen korkeakoulun epätasa-arvoiseen opiskelijakulttuuriin, mistä media on raportoinut hiljattain.

Varmaa on ainakin se, että naiset ovat aina olleet tervetulleita 1998 perustettuun MC Mökään.

Eräs tällainen nainen on Sandvikin vieressä istuva nelikymppinen Burse, joka on heavyn ruumiillistuma. Mikäli Burse ei jotakin metallibändiä tunne, sitä ei ole olemassa.

– Keep It Truessa on kunnon käppäbändejä, ei mitään trendipaskaa, nainen selittää.

Erityisesti belgialaisen Mausoleum-yhtiön artistit ja levyt lämmittävät hänen sydäntään.

– Mausoleumin levyt ovat kunnon käppää, ei mitään trendipaskaa, Burse vakuuttaa.

1980-luvulla tavarataloketju Anttila tarjosi kaukalokaupalla Mausoleumin levyjä halvimmillaan markan kappale. Silloin ne eivät kelvanneet edes puoli-ilmaiseksi. Nyt näistä aarteista maksetaan kymmeniä, jopa satoja euroja.

On tässäkin oma ironiansa.

Lento Helsingistä Frankfurtiin kestää kaksi ja puoli tuntia. Saksalaiset siivet tarjoavat talon puolesta palanpainikkeeksi vielä olutta ja viiniä.

Sinivalkoisten siipien nykyistä rahastusmuonitusta ei tule ikävä.

Frankfurtin päärautatieaseman kupeesta löytyvä hostelli on kustantanut 17 euroa henkilöltä. Tästä on hyvä jatkaa seuraavana päivänä pyhiinvaellustaan hevitaivaaseen.

SAKSA SALLII JULKIJUOPOTTELUN

Autolla matka Frankfurtista Lauda-Königshofeniin taittuisi tunnissa ja 40 minuutissa. Junalla tuo sama pätkä kestää vajaan tunnin kauemmin kahden junanvaihdon seurauksena.

Lisäjännitystä matkantekoon on tuonut Saksan veturinkuljettajien lakko, joka on festivaaliviikolla laajentunut vielä henkilöliikenteeseen. Vasta lentoa edeltävänä päivänä ilmaantuu helpottava tieto, että henkilöliikenteen lakon on määrä päättyä perjantai-aamuna kello 9.00.

Aikataulun mukaan oma junamme lähtee 8.54, joten junavuoron peruuntumisen uhka on vielä teoriassa ilmassa.

Onneksi ei käytännössä.

Reilun parin tunnin junamatka taittuu joutuisasti, kun huolehtii nestetankkauksesta. Saksalaisilta kioskeilta voi virvoitusjuomien ja makkaroiden lisäksi ostaa vaikka viintä tai väkiviinaa.

Saksassa alkoholipitoisten juomien siemailuun suhtaudutaankin huomattavasti kiihkottomammin kuin Suomessa. Virvokkeiden voimin kelpaakin muistella aiempia festivaaliretkiä. Näihin tarinoihin tuntuu liittyvän hyvin voimakkaasti alkoholi ja humalapäinen sekoilu. Myöhästytään junista, hypätään hotellihuoneiden ikkunoista, oksennellaan holtittomasti.

Se on sellaista, kun suomalainen pääsee yhteiskunnan holhouksesta vapaaseen maailmaan.

Vuosia myöhemmin nämä tunteikkaat sotamuistot aiheuttavat ainoastaan nostalgisen naurunremakan.

Hahhah!

Otetaan sille!

Prost!

Eri myymälöiden hyllyjä tutkimalla selviää, että Saksassa on paljon juomatonta viinaa. Toisin kuin Suomessa, eivät saksalaiset konduktöörit ole moksiskaan matkustajien julkijuopottelusta, päinvastoin.

He hymyilevät ja näyttävät peukkua. Tarjotusta huikasta he sentään kieltäytyvät kohteliaasti.

Suomessa olisimme lentäneet junasta pihalle jo moneen kertaan.

KONSERVATIIVISTA HEVIMUOTIA

Keep It Truen festivaalimuoti on varsin perinteinen. Erilaisilla hihamerkeillä varustetut farkkuliivit – ns. rässiliivit – sekä harvinaisemmat bändipaidat ovat täällä kovassa kurssissa.

Farkkuliivi, joka arkisessa katukuvassa erottuisi joulukuusena muuttuu Keep It Truessa konservatiiviseksi virka-asuksi.

Tietysti tässäkin on oma ironiansa.

Rässiliivejä, nahkaa, niittejä, spandexia, panosvöitä, niittirannekkeita, niittivöitä, bootseja, tiukkoja stretch-farkkuja...

Nuorista kreikkalaisista adoniksista koostuva Sacral Rage luottaa konservatiivisiin heviperinteisiin. Ehkäpä juuri siksi bändin perinteitä kunnioittava perushevi kuulostaa niin hyvältä.

Perulainen Cobra tuo ripauksen latinalaisamerikkalaista eksotiikkaa ja kiihkoa perusheviinsä. Se saa minut muistelemaan erästä kaunista kesäpäivää Andy McCoyn seurassa Hakaniemen Merihotellin terassilla 20 vuotta sitten, jolloin latinalaisamerikkalainen katusoittaja ilmestyi yhtäkkiä pöytään piristämään haastattelutilaisuuttamme.

– Jos sä osaat skulaa, niin sit tulee louvoo, mutta jos se on tuollaista plink-plonk -tyyppistä rämpytystä, niin se menee niin, että "tos on femma, painu vi**uun". Vi**u kun toi oli vasuri, muuten mä olisin skulannut teille vähän flamencoa. No niin, lähtis jo meneen, McCoy selvitti.

Onneksi Cobralla homma toimii huomattavasti väkevämmin kuin tuolla tuntemattomalla katusoittajalla.

Ilman lämpömittarin mukaan ulkona on 21 astetta lämmintä. Saksa näyttää meille kauneimmat kasvonsa. Kylmä Pohjola tuntuu kaukaiselta painajaiselta.

Sitä se on myös hintatasoltaan. Kun suomifestareilla saa pulittaa 0,33 litran kolmoskaljatölkistä pahimmillaan kuusi euroa (kuten viime kesän Ruisrockissa), maksaa Keep It Truessa 0,4 litran tuoppi paikallista saksalaista laatuolutta 2,50 euroa.

Tässä suhteessa festivaalimatkailun alkuinvestointi alkaa nopeasti maksamaan itseään takaisin.

Ryyppääminen Saksassa on kuin panisi rahaa pankkiin.

Mitä enemmän juot, sitä enemmän säästät.

Hahhah!

Otetaan sille!

Prost!

– Mindless Sinner on paras bändi, tuntematon ruotsalainen blondi vakuuttaa ulkoterassin auringonpaisteessa.

Sanojensa varmemmaksi vakuudeksi hän on verhoutunut sinikeltaiseen ruotsinlippuun, jota koristaa Mindless Sinnerin logo.

Pakkohan tuo on varmistaa. Selviää, että Mindless Sinnerin musiikki ja soittotatsi on aivan liian laadukasta näihin karkeloihin.

Onneksi brittiläinen Fist on toista maata.

Tuolla nimenomaisella hetkellä Fist on varmasti maailman käppäisin käppähevibändi. Itseäni ilahduttava yksityiskohta on, että Fist levytti aikoinaan brittiläiselle Neat-levymerkille – eli samalle yhtiölle kuin tuo legendaarinen Venom!

Otetaan sille!

Prost!

Fistin loistokkuus saa oman runosuoneni pulppuamaan vastustamattomasti: "Jos et sä Fistii tajuu, ei sulla oo käppähevistä mitään hajuu."

– Miksi sinulla on puvuntakki päällä, kysyy erilaisilla kangasmerkeillä varustetun farkkuliivin omistava tuntematon mieshenkilö minulta yhtäkkiä.

Erilaisuus ihmetyttää ja pelottaa – oli kyse sitten muslimista kristillisessä maassa tai lyhyttukkaisesta suomalaisesta miehestä puvuntakissa saksalaisella hevifestivaalilla.

– Tiedätkös. Sinulla on maailmassa tasan kaksi vaihtoehtoa: joko näytät samalta kuin muut tai sitten et näytä samalta kuin muut, vastaan tälle tuntemattomalle herrasmiehelle.

Mies näyttää tyytyvän vastaukseen ja tallustelee hymyillen pois.

MONIKULTTUURINEN METALLIYLEISÖ

Vanhan liiton kyrmyniskojen kantamien rässiliivien lisäksi Keep It Truessa pistää silmään naiskatsojien suuri lukumäärä.

Koska olen kirjoittamassa tätä festivaaliraporttia Iltamakasiiniin, päätän käyttää tilaisuuden hyväkseni ja esitellä muutaman viehättävän metallikaunottaren sivuston lukijoiden iloksi.

Kuvia ottaessa paljastuu kansainvälisten festivaalivieraiden koko kirjo – pyytämättä ja täytenä yllätyksenä.

On Terhiä Tampereelta, Lauraa Espanjasta, Vidaa ja Ninaa Brasiliasta, Katea Sloveniasta ja Gonjaa Turkista.

Kaikki sulassa sovussa, metallista ja hyvästä yhteishengestä nauttimassa yli kansallisten ja uskonnollisten rajojen.

– Haluatko palinkaa?

Kysyjänä on romanialainen mustalaiskaunotar Claudia. Päätän juhlan kunniaksi ottaa siivut tätä lasinpesunesteen ja tärpätin sekoitukselta tuoksahtavaa väkevää ilolientä, jota voisi kutsua maustetuksi pontikaksi.

– Minä olen kiskonut tätä jo torstaista saakka, iloluonteinen villikissa virkkoo reippaana.

Hahhah!

Otetaan sille!

Prost!

Täällä metalliveljeyden ja -sisaruuden luvatulla maalla on hyvää aikaa miettia perussuomalaisten aloittamaa kriittistä monikulttuurisuuskeskustelua, jonka mukaan ulkomaalaisille maahanmuuttajille ei ole Suomessa juurikaan tilaa.

Keep It Truen monikulttuurisuuden sulatusuunissa moinen ajattelu naurettaisiin ulos ankeana, ahdasmielisenä ja anteeksiantamattomana.

Ilmapiiri on säyseä, suvaitsevainen ja väkivallaton koko festivaalin ajan.

Tällaisen tunnelman soisi yleistyvän myös muuallakin kuin metallitapahtumissa.

INVESTOINTI KANNATTAA

Eräs mies kiinnittää huomioni. Tai oikeastaan hänen takkinsa. Tuo pitkä palttoo on vuorattu varmasti sadoilla kangasmerkeillä – niin sisä- kuin ulkopuolelta.

Pyydän häntä poseeraamaan Iltamakasiinille, mihin mies suostuu ilomielin. Metalli yhdistää! Hevi on iloinen asia!

Hahhah!

Otetaan sille!

Prost!

Ensimmäinen ilta alkaa lähestyä loppuaan. Enää ovat vuorossa Uli Jon Roth ja Exciter.

Ensinmainittu on saksalaisen Scorpionsin alkuajoilta 1973-78 legendan statuksen itselleen hankkinut mestarikitaristi. Jälkimmäinen on klassisella alkuperäiskokoonpanollaan yhteen palannut speed metal -veteraani.

Uli Jon Roth kitaroi tyylikkäästi, mehukkaasti ja sielukkaasti.  Silti parhaiten miehen setistä jää mieleen illan viimeisenä lauluna kuultava All Along The Watchtower, tuo Bob Dylanin säveltämä ja Jimi Hendrixin tunnetuksi tekemä ikivihreä.

Jimi Hendrix Experience. Cream. Grand Funk Railroad. ZZ Top. Hurriganes. Motörhead. Stray Cats. Venom. Exciter. Peer Günt. Melrose. Kingston Wall. The Souls. Atomirotta. Jukka ja Jytämimmit.

Yllä lista muutamista triokokoonpanoista, jotka ovat vuosien varrella tehneet vaikutuksen. Seuraavaksi on vuorossa yksi niistä, eli kanadalainen Exciter. Bändi, jonka vuoksi on pannut haisemaan tätä reissua varten yhteensä 450 euroa, kun lasketaan yhteen pelkät matkat, majoitukset ja keikkalipun.

Kohta se nähdään, onko tämä investointi ollut hintansa väärti.

Kyllä se on. 1978 perustetun Exciterin alkuperäiskokoonpano on energisessä ja innostuneessa vedossa, vaikka sen jäsenet alkavat virallisten tietojen mukaan olla jo lähempänä kuusi- kuin viisikymppisiä.

Vanhassa vara parempi, sanotaan, ja Exciterin kohdalla se kyllä pitää hyvin paikkaansa.

Exciterin soundi kulminoituu pitkälti yhtyeen laulavaan rumpaliin Dan Beehlerin, jonka soitossa on imua ja äänessä kiihkoa. Edelleen.

Hahhah!

Otetaan sille!

Prost!

Alkuperäinen trio ehti olemassaolonsa aikana levyttää kolme pieniksi metalliklassikoiksi luonnehdittavaa albumia – Heavy Metal Maniac (1983), Violence & Force (1984) ja Long Live The Loud (1985) – joten ei ole kovinkaan yllättävää, kun illan setti pohjautuu yksinomaan näihin lauluihin.

Kappalevalinnoista voisi keksiä pientä purnattavaa, mutta kun lopputulos toimii näinkin hienosti ja yhtyeen mainioimmat menopalat kuullaan, turha purnaaminen tuntuu typerältä.

– Keep It Truesta on sitten äärimmäisen hankala saada taksia keikkapaikalta hotellille yöllä keikan jälkeen, matkanjohtajana toiminut Thomas Sandvik varoittelee keikan loppumetreillä.

Itse joudumme odottamaan omaa menopeliämme taksitolpalla puolitoista minuuttia.

FESTIVAALIMATKAILUN SYVIN OLEMUS

Keep It Truessa on mahdollista majoittua viereiselle leirintäalueelle omine telttoineen ja leirintävarusteineen. Toinen vaihtoehto on majoittua hotelliin viereiseen 12 kilometrin päässä sijaitsevaan reilun 20 000 hengen Bad Mergentheimin kylään.

Molemmissa vaihtoehdoissa on puolensa. Telttailemalla säästää rahaa, hotellimajoituksessa saa puolestaan ripauksen ylellisyyttä – sekä maittavan aamiaisen.

Lauantai käynnistyy saksalaisen Iron Thorin metalliviihteellä. Iron Thor on tribuutti kanadalaiselle muskelirokkarille ja kehonrakentajalle Thorille, joka keikoillaan muun muassa taivuttaa teräspalkkeja hampaillaan sekä puhaltaa kuumavesipulloja rikki.

Myös Iron Thor tarjoaa kunnon show'n. Lavalle nousee muun muassa pari vähäpukeista blondia tanssahtelemaan, poseeraamaan ja keimailemaan solistin rinnalla sekä antagonisti, jonka kanssa käydään raju painiottelu Keep It Truen ja maailman herruudesta.

Päinvastoin kuin moni luulee, ei festivaalimatkailun tärkein anti ole todellakaan pelkästään bändien näkeminen vaan erimaalaisiin ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Näin kuopiolainen Mausoleum Gate, yhdysvaltalainen Artizan ja belgialainen Killer jäävät tällä kertaa näkemättä kiinnostavampien kohtaamisten vuoksi.

Olen nimittäin jäänyt suustani kiinni eilisillan palttoomiehen kanssa. Paljastuu, että hän on saksalainen Eckert ja yksi hänen suurimpia lempiyhtyeitään kouvolalainen Peer Günt!

– Peer Günt on parasta juopottelurokkia mitä maailmasta löytyy. Jos he olisivat panostaneet Saksaan, he esiintyisivät täällä nyt stadioneilla, mies vakuuttaa.

Hahhah!

Otetaan sille!

Prost!

Kolme tuntia kuluu kuin siivillä keskustellessamme uskonnollisuudesta, rasismista, Peer Güntista, inhimillisyydestä, elämästä, ystävyydestä, monikulttuurisuudesta – sekä tietysti metallista.

Belgialainen Killer sekä amerikkalaiset Heathen's Rage ja Shok Paris edustavat Keep It Truen valtavirtaa – eli melodista, mutta varsin geneeristä perusheviä.

Ainakin Bursen luulisi olevan haltioissaan, onhan Killer hänen lempiyhtiönsä Mausoleumin artisti.

– Kovinta käppää, kovinta käppää, Burse vakuuttaa.

Päätän hakeutua suosiolla ylämäen anniskelualueelle. Siellä kuulen tutun kuuloista puheensorinaa.

Suomalaisia!

Käy ilmi, että kyseiset herrasmiehet ovat Slotto ja Harri. Ensinmainittu on ulvilalaisen Creed-yhtyeen kitaristi, jälkimmäinen puolestaan Keep It True -veteraani.

– Täytyy muistuttaa, että Suomen Creed on vanhempi kuin se amerikkalainen, Harri painottaa.

Totta tosiaan, Härmän Creed on perustettu jo 1990, miljoonia myynyt amerikkalainen vastineensa puolestaan vasta kolme vuotta myöhemmin.

– Harri puolestaan on käynyt Keep It Truessa joka kerta toisesta festarista lähtien, Slotto paljastaa.

– Ensimmäiseen en ehtinyt, mutta toisesta lähtien olen käynyt kaikissa. Täällä on niin hyvä meininki, Harri kehuu.

Hahhah!

Otetaan sille!

Prost!

Päätän ottaa puheeksi Mantasin tulevan M:pire Of Evil-yhtyeen keikan, jonka setti tulee mainosten perusteella painottumaan black metallin kantaisän Venomin sävelaarteistoon.

Ennakkotietojen mukaan keikalla nähdään kaiken kukkuraksi merkittävä erikoisvieras.

Harri pudottaa pommin.

– Äsken näin henkilön, jolla oli päällään tällä päivämäärällä varustettu Venom-paita, missä illan kokoonpanoksi mainittiin Mantas, The Demolition Man ja Abaddon.

Älä viitsi! Kaksi kolmesta Venomin alkuperäisestä jäsenestä! Tässähän tulee kiire!

Keikkaan on tässä vaiheessa aikaa kymmenen minuuttia.

KALJAT LENTÄVÄT KATTOON

Lienee tässä vaiheessa oikeutettua todeta, että brittiläinen Venom on yksi elämäni tärkeimmistä metalliyhtyeistä, ellei jopa tärkein.

Varmaa ainakin on, että kyseinen kolmikko tutustutti minut aikanaan äärimetallin ihmeelliseen, jännittävään ja energiseen maailmaan.

Siitä lisää myöhemmin toisaalla.

M:pire Of Evilin keikan alku painottuu vuonna 2010 perustetun yhtyeen omaan tuotantoon, joka saa kohteliaan, mutta varsin vaimean vastaanoton.

Meno muuttuu, kun Mantas rouhii kitarastaan tuttuja säveliä yli 30 vuoden takaa – Venomin vuonna 1982 julkaistun Black Metal -kakkosalbumin nimikkoraidan avausriffin.

Eturivin yleisö syttyy välittömästi eloon ampiaisparven lailla. Sekopäisyys ottaa vallan. Tukat heiluvat ilmassa. Oluet lentävät kattoon. Lavan eteen muodostuu pyörremyrsky.  Paikka ja aika menettävät merkityksensä.

Mitä tunteita tässä yhteydessä koen en aio kirjoittaa tähän. Ne tunteet ja ajatukset vaativat ihan oman kertomuksensa.

Varmaa on ainoastaan se, että jo pelkästään tämän tunne-elämyksen ansiosta kaikki tähän festivaalimatkaan sijoitetut eurot ovat maksaneet itsensä moninkertaisesti takaisin.

Seuraavaa puolta tuntia voidaan kutsua syvästi uskonnolliseksi kokemukseksi.

Halleluja!

Aamen.

Mantasin, The Demolition Manin ja Abaddonin vyörytyksen jälkeen nähtävät amerikkalaiset Titan Force ja Riot V ovat itselleni jo jäähdyttelyä. Eräille toisille nämä orkesterit tuntuvat lähentelevän samankaltaista uskonnollista hurmosta kuin oma elämykseni M:pire Of Evil -yhtyeen kanssa.

Miksi siis lähteä ulkomaille festareille? Vastaus on juuri tässä, silmieni edessä. Juuri tällaisten elämysten vuoksi. Kun koto-Suomen tarjonta alkaa maistua liian turvalliselta ja moneen kertaan nähdyltä, voivat uudessa ympäristössä koetut elämykset tarjota kaivatun henkireiän ja unohtumattoman elämyksen.

Hahhah!

Otetaan sille!

Prost!

Lievimmilläänkin ikimuistoisen kankkusen, josta selviytymistä kelpaa muistella vuosia myöhemmin selvittyään kuolleiden kielistä elävien kirjoihin.

MITÄ MAKSOI?

Alle olen laskenut matkan tärkeimmät kuluerät piirtääkseni kuvan tämän matkan välttämättömimmistä kustannuksista kokonaisuudessaan. Nämä antavat varmasti jotakin osviittaa mahdollisten ulkomaille suuntautuvien festivaalimatkojen suunnitteluun.

Festivaalilippu (Ebay) – 98 euroa
Onnibus (Turku-Helsinki-Turku) – 5 euroa
Finnair-lentokenttäbussi (Elielinaukio-Lentokenttä-Elielinaukio) – 6,30*2 = 12,60 euroa
Lento (Helsinki-Frankfurt-Helsinki) – 187,35 euroa
Paikallisjuna (Lentokenttä-Frankfurt-Lentokenttä) – 4,55*2 = 9,10 euroa
Hostelli, 1 yö (Frankfurt Hostel) – 17 euroa
Juna (Frankfurt - Lauda-Königshofen - Frankfurt) – 27,49 euroa
Hotelli, 2 yötä 2hh (Hotel Deutschmeister Bad Mergentheim) – 42,25*2 = 84,50 euroa / hlö
Paikallisjuna (Bad Mergentheim - Lauda-Königshofen) – 2,20 euroa
Taksi (Lauda-Königshofen - Bad Mergentheim) – n. 15-20 euroa / matka

YHTEENSÄ = 463,25 euroa

Tuon summan päälle vielä yksilölliset ruoka-, juoma- ja muut ostoskulut. Minimibudjettina kannattaa varmaankin pitää 50 euroa per päivä, mutta 100 euroa päivää kohden antaa riittävän puskurin ja turvan erilaisia yllätyksiä varten. Saksassa festaroidessa kannattaa myös huomioida, että luottokorttiveloitus on vielä tänäkin päivän pikemminkin poikkeus kuin sääntö, joten käteistä on syytä kantaa päällään.

MITEN?

Brittiläinen Festicket-sivusto tarjoaa todennäköisesti tämän hetken kattavimman ja monipuolisimman listauksen erilaisia festivaaleja Euroopassa sekä muualla päin maailmaa.

Jos ei halua tai uskalla lähteä omatoimisesti festivaaliseikkailuun ulkomaille, tarjoavat useat eri toimijat monipuolisia ja turvallisia matkustusvaihtoehtoja samanmielisten suomalaisten retkeilijöiden kanssa. Näihin kuuluvat muun muassa Baltian matkailuun erikoistunut Wannabe Tours sekä Tanskan Roskildeen, Saksan Wackeniin ja Ruotsin Sweden Rockiin kuljettava Helsingin elävän musiikin yhdistys Elmu.

Suomalainen Tiketti kauppaa kätevästi erilaisia lippupaketteja Unkarin viikon kestävälle Sziget-festivaalille, mutta tällöin matkat on hankittava itse.

Iltamakasiini toivottaa iloista ja aurinkoista festivaalikesää kaikille sivuston elävän musiikin ystäville!

Kommentit

kaikki jutun bändit ja niiden musiikki on siankakkaa, keski-ikäänytvät läskimoosekset soittavat kaltaisilleen ja yhdessä muistellaan kun vielä oli munat ja tukkaa.

ihamm psk